Taksikuskin tauti ja muita sattumuksia

                                                                     

Heti kättelyssä saatiin lentsu, siis ihan kirjaimellisesti. Faron lentokentältä meidät hakenut herra tirskui ja niiskutti ja niinhän siinä sitten kävi, että taksikuskin tauti tarttui. Onneksi itämisaika oli muutaman päivän ja kerettiin hoidella asettumisasioita kuntoon.

Koti alkaa olla järjestyksessä. Samanlainen kämppä kuin viime talvena, pari ovea lähempänä hissiä, siinä tärkein ero. Tai melkein tärkein, tärkein taitaa kuitenskin olla se, että Irenen sijaan jaamme kämpän sisarensa kanssa, josta mie tykkään kyllä enemmän. Nimi on vielä vähän hakusessa, mutta eiköhän se ole Aida! Taas rampattiin pitkin kaupungin katuja ja haalittiin tavaraa, vaikka tällä kertaa tuotiin Suomestakin aika läjä, mm. OBH Nordican ihana uutuus, keraaminen parilapannu, joka on niin köykäinen, että viittii raahata matkassa.

 

Saanko esitellä: Aida!
Eikö hää näytäkin etiopialaiselta prinsessalta?

Ostoksia on yritetty vähän viime kerrasta järkeistää. Tässä kämpässä kylppärissä on pari lasihyllyä seinällä, joten sinne ei tarvinnu nyt mitään korisysteemiä järjestää. Keittiöstä taas puuttui vaikka mitä, on hommattu veitsiä ja raastinta ja erilaisia paistolastoja- ja pihtejä jne. Edellisen kerran älynväläys, että kovamuovisia lasten (ja miks’ei vanhempienkin tunareiden) kekkereihin tarkoitettuja laseja voi käyttää tuoreitten yrttien nesteytykseen ja ruuantähteiden säilytykseen ja naposteltavien tarjoomiseen ja vaikka mihin ja sitten pestä pesukoneessa ja ottaa taas uuteen käyttöön, säästää aika tuhottomasti rahaa, kun ei tartte ostella joka tarkotukseen erilaisia kippoja ja kuppeja. Henkareita ostettiin itse, kun Kiinan-kaupasta löytyi kymmenen satsi, joka mahtuu parin normihenkarin tilaan. Saattaavat lähteä täältä vaikka matkaan sitten aikanaan. Samasta paikasta ostettiin neljä imukuppikoukkua (joissa oli ohjeet tarrakoukkujen kiinnittämiseksi), joihin saatiin keittiön pyykeitä sun muita roikkumaan, hinta oli käsittämätön 90 senttiä / pari.

Maailman paras parila ja pari aika hyvää meriahvenaa.

Ekan ostosretken saalis.

Heti ekana päivänä käytiin vähän verestämässä vanhoja tuttavuuksia, Continentessa Mundo do Caféen Luis Figo -vahanukke halus tervehtiä meitä käsipäivää ja tarjos tervetuliaisiksi parit pastel de natat tsajujen ja sämpylöitten kyytipojaksi. Lusanassa lounaalla Susanan kanssa vaihdettiin poskisuukkoja, samoin Bacchuksessa Arturin kanssa, kun käytiin ottamassa vähän virkistävää nestettä kaiken tallustelun keskellä. Sinä päivänä nimittäin oli ihan järkyttävän kuuma. Bacchuksessa istuessa miulla valui hiki noroina joka pirun huokosesta, mitä ihmisestä löytyy ja varmaan sitä varten synty muutama ihan uusikin. Yksi vanha tuttu oli sellainen, että ei olis kyllä ollut väliksi tavata uudelleen, Kake nimittäin: viime kerralla vaihdatettiin rikkinäinen telkkarin kaukosäädin toimivaan ja olivat tietysti ratkaisseet ongelman vaihtamalla parin huoneen kapulat päittäin ja täältä nyt sitten löyty se alkuperäinen rikkinäinen…

Kaiken kohkaamisen jälkeen sitten uni maittoi, nukuttiin kumpikin ainakin kakstoista tuntia putkeen, mitä nyt välillä piti käydä eriön puolella. Tuo varhaisvanhus on aika hyvässä hapessa, mitä kävelemiseen tulee, tällaisella myöhäiskeski-ikäsellä, jonka nivelet on vauhdilla muuttumassa tunnistamattomiksi tukirankaelementeiksi, tekee välillä tiukkaa pysyä kyydissä.  Ihmeteltiin Praia da Rochan promenadia pitkin kävellessä, että pitäisi olla joku lomasesonki vielä, mutta missäs kaikki inehmot oikein on. Sitten tajuttiin mennä kurkkaamaan alas rannalle ja johan alkoi väkeä löytyä, siellähän ne normityypit on helteillä, tiätysti! Helteen takia yhden päivän päällä olleet vaatteet menee armotta koneeseen heti seuraavana päivänä. Ilmastointi huutaa päivisin melkein kaiken aikaa, yöllä ei olla pidetty päällä, makkari vaan on viilennetty ennen uinumaan menoa.

Siellä niitä on, auringonpalvojia - oma ihmislajinsa,

Artur esitteli keväällä huostaan annettujen bromelioiden tilannetta, eihän ne ihan parhaassa kuosissaan olleet, mutta elossa kumpikin ja poikineetkin olivat. Vähän alkaa ikä painaa itse baarinpitäjääkin, mutta kun sunnuntaina käytiin katsomassa parit pelit (ois voineet jäädä väliin, Pool sai nippanappa tasurin Evertonin kanssa, mut United otti kunnolla turpaansa Arsenalilta), ihan hää jaksoi kuppilassaan touhuta ja asiakkaatkin tuli enimmäkseen palveltua. PR-koira Ninakin kävi rapsututtamassa itseään, mikä oli ihan kiva juttu.

DIY Adult Coloring Book
Tätä se tauti teettää, kun ei oikein jaksa kylällä kuljeksia....