Kihtikohtauksia

Kihdissä sinänsä ei ole tietenkään mitään hauskaa, mutta luuvalo on aiheuttanu pari hassua sattumusta tai siis se, että ihmiset on siitä saaneet tietää. Ihan on ollut suorastaan älytöntä eli täkäläisittäin tilanne on ollu loucura (tuon kampurajalan uus lempisana). Oltiin taas tietysti Arturin baarissa ja vietettiin päivää pitemmän kaavan mukaan eli jäätiin kerrankin syömään. Tällä kertaa kokkina oli Kop & Tapas -paikasta tuttu nainen (tekee siis töitä ainakin kahdessa paikassa), jonka kanssa oli siellä käyty keskustelua taudista (engl. gout, port. gota). Oltiin käyty siellä kerran ennenkin ja silloin otettu kumpikin lasilliset viiniä. Toisella kertaa viiniä tuli vaan miulle ja nainen kysymään, että onkos herra pipi, kun ei viini maistu. Siinä sitten selitettiin, miksi ei prosenttijuomat kelpaa ja haasteltiin muutakin. Artturilassa hää bongas meijät ja kehuttiin keitoksiaan ja haasteltiin lisää. Kun alettiin lähteä pois, Artur halus tarjota laskun kyytipojaksi drinkin (aguardente bagaceiraa, portugalilainen versio grappasta), jonka mie tietysti huolin ja kihtipolvi tietenkään ei. Kihdistä ei mainittu siinä mitään, ihan vaan että on lääkitykset päällä, nyt ei voi ottaa ja taksikin pitää tilata, kun ei koipi oikein kestä kävelyä. Taksia ootellessa isäntä höyrää perään varsiselleripuketti kädessä, oli kokki selvittäny, mikä polvessa tarkkaan ottaen on vikana ja selleri kuulemma auttaa.

Arturin lääkekaapista

Seuraavana päivänä mentiin taas kattomaan peliä ja silloin selvisi varsisellerin tarjoomisen tausta. Artur on vuonna 1976 ostanu alkujaan saksalaisen luonnonlääkinnän oppaan, jota ulkonäöstä päätellen on tarkasti tutkittu. Harras olo tuli, suorastaan kuin joulukuvaelmaan oltais päädytty, kun myö, koira + Norski ja Kamukki (siis kamerunilainen) istuttiin Arturin (ja telkkarin) ympärillä ja ootettiin, mitä suurta viisautta hää sieltä kirjastaan meille tavailee. Olihan se varsinainen kohtaus, mutta on se jotenkin niin herkkää, miten asiat on alkanu pyöriä yhden polven ympärillä ja kaikki on huolissaan ja haluaa auttaa. Norskillakin oli neuvonsa, olkoonkin että enempi koululääketieteen puolelta eli kehui omaa reseptilääkitystään. Tauti joka tapauksessa voi edelleen hyvin, voi kun siitä jo päästäis eroon!