Kulttuuririentoja ja muuta ajankulua

Männä torstaina istuin aamiaisen jälkeen partsilla neulomassa ja katselin kaukaisuuteen merelle – ja aattelin, että ehkä Bar Miradouron terassilla olis kuitenskin kivempaa ja veden äänetkin kuultavissa. Otettiin jalat alle ja käpsittiin rantsuun ja tilattiin juotavaa. Mie halusin kerrankin lasillisen kylmää valkkaria. Se on yleensä vähän riskibisnestä, punkut on liki main aina juotavia, mutta valkoset voi syövyttää kiilteet hampaista. Tällä kertaa viini oli oikein hyvää ja sitä ja galãota ootellessa nähtiin eka kertaa delfiiniparvi ihan rannan lähellä. Elikoita oli varmaan puolisen tusinaa, ei siis montaakaan, mutta ihan hauskaa niitten hyppelyä oli seurata. Video saattaa löytyä osoitteesta http://1drv.ms/1MZTNPV ja delfiinit siitä ison kiven oikealta puoleta.

Illalla harrastettiin sitten oikein kunnon kyldyyriä, käytiin nimittäin Santa Casa da Misericórdia de Portimãossa kuuntelemassa Etelän klassisen orkesterin (Orquestra Clásica do Sul, http://www.ocs.pt/pt/home) puhallinsoitinosaston kamarikonserttia. Itse sali (Pavilhão Multiusos ”Provedor João Tavares” eli tuon tunistamattoman Jussin mukaan nimetty monikäyttöpaviljonki, missä paviljonki taitaa tällä kertaa tarkoittaa jonkinlaista lippusalia) oli aika tylsä tila, mutta eihän sinne seiniä ihailemaan oltukaan menty. Rakennuskompleksi kokonaisuudessaan on tarkoitettu erilaisiin sote-toimintoihin, on sairaalaa ja silleen ja kattojärjestö on tietty katolisen kirkon kanssa naimisissa. Ennen konserttia oli luovasti viininmaistatusta, eli kaikille läsnäolijoille tarjottiin maisteluannos (2 dl) Quinta dos Vales -viinitarhan Primeira Selecçãon punaista. Viini oli oikein hyvää, tsekkasin saman vuosikerran putelin Continentessa, siellä sitä myytiin vajaalla 8 eurolla, eli keskihintaista täkäläisittäin ja saatan sitä ruuan lisukkeeksi joskus ostaakin, kunhan viini on taas osa kummankin ravitsemusta. Tila sijaitsee naapurikaupungissamme Lagoassa, joka on vastikään valittu vuoden 2016 viinikaupungiksi (Cidade do Vinho 2016) AMPV:n (Associação de Municípios Portugueses do Vinho) toimesta. http://www.quintadosvales.eu/

Konserttiin oli varattu paikkoja viidellekymmenelle ja paikalla oli vajaa kolmekymmentä. Kun lipun hinta oli viis euroa, tuotto ei tainnut olla kovin kummonen. Ohjelmisto koostui meille tuntemattomien säveltäjien tuotoksista, mutta eipä tuo haitannu, kivaa oli kuunnella. Säveltäjät oli Georges Auric (Trio para Oboé, Clarinete e Fagote), Malcolm Arnold (Quinteto de sopros, Op. 2) ja Paul Hindemith (Septeto para sopros). Tuntemattomuudesta huolimatta sävellyksissä oli jotain tuttua ja googletuksen jälkeen selvisikin, että kaksi ekaa tyyppiä on tehny paljon elokuvamusiikkia, taas sivistyin lisää! Kamariorkesteri koostui huilusta, oboesta, kahdesta klarinetista, joista toinen oli joku bassoversio, fagotista, käyrätorvesta ja trumpetista. Kyseessä on konserttisarja, eka on ollut viime toukokuussa, lokakuussa olis ollu tarjolla mm. Sibeliusta, ja seuraava on tammikuussa, silloin kokoonpanossa on enämpi viuluja.

Kaunis konserttiesite

Perjantain valjetessa luuvalo valaisi taas sen verran kirkkaasti, että päädyttiin tutustumaan HPA:n (Hospital Particular do Algarve) Alvorin laitoksen toimintaan. Oikein oli asiakasystävällistä ja tehokasta, yksityissairaala näetsen. Pari tuntia ja ukko oli tutkittu, röntgenkuvat otettu ja tarkistettu ja reseptit kourassa, hintaa lystille kertyi ysi ysi. Kaikki siirtymät hoitu opastetusti, mikä oli tosi hyvä juttu, muuten oltais varmaan vieläkin harhailemassa pitkin käytäviä. Nyt on ilmeisesti vihdoin lääkitys kohdillaan (annosteluohjeistus poikkeaa Suomesta saadusta, mikä ilmeisesti on ollut koko tämän paskajutun alku ja juuri), koska kumpikin polvi alkaa olla lähellä normaalia ja äijä kirmaa kuin nuori orhi, mikä voi tietysti johtua siitä lääkityksestä - katsotaan, mikä on tilanne kuurin päätyttyä!

Viikonloppuna kyldyyririennot jatku, kun käytiin Lionsklubin järjestämillä antiikki- ja keräilymessuilla (Feira Antiqua, Antiguidades e Velharias) Hotelli Jupiterissa. Myö onnistuttiin pyrkimään kohteeseen tietysti juuri silloin, kun sali oli suljettuna lounasajaksi (fechado para almoço), mistä ei oltu tietenkään missään varoitettu. Eihän toki, kaikki esitteet ja ulkopuolen mainokset kertoi messujen olevan sunnuntaina auki klo 10–17 ja myö revittiin kahvaa kahden aikoihin… Messuista ei paljon mieleen jääny, mutta jos keräilis postimerkkejä tai rahoja, siellä olis varmaankin ollu kiinnostavia juttuja. Tuo kellofriikki bongas kyllä yhden mielenkiintoisen rannekellon, mutta ei sitten viittiny ruveta siihen tarkemmin tutustumaan. Antiikin ja keräilytavaroitten lisäksi tarjolla oli myös sisustustaidetta, vaikka taiteilija olis varmaan tuosta luonnehdinnasta loukkaantunu, mutta kun ei niitä maalauksia oikein taiteeksikaan osannu arvioida. Messujen antia enemmän ilahdutti hotellin edustalle rakennettu holvi, jossa on eri hauska akustiikka. Kun seisoo juuri kuvun keskellä puhumassa, ääni kasvaa ihan uskomattomiin mittoihin.

Ennen ja jälkeen messujen oltiin Bacchuksessa peliä katsomassa, normimenoa siis siltä osin. Artur otti jossain vaiheessa lounasta ja oli hauskaa seurata, kun tällä kertaa oli papukaija ruokakaverina. Siinä se istui isäntäänsä vastapäätä tuolin selkänojalla ja söi tarjottuja keitettyjä juurespaloja. Muuta ohjelmaa tarjosi kärähtänyt jakorasia. Baariin levisi hevosen haju, mitä äimisteltiin ja sitten se olikin palaneen muovin käryä. Ilmeisesti ei ollut kovin tarpeellinen rasia, kun yksikään sähkövehje ei lopettanut toimintaansa eikä myöskään sulakkeet sipannu. Joulukauden avautumisen kunniaksi pystytetyn kuusen valoshow olis ainakin voinut loppua siihen paikkaan! 

Ei-niin-kaunis joulukuusi
Välkehdintää elävänä tarjolla osoitteessa http://1drv.ms/1MZTNPV