Koskas täällä syödään?
”Cuando se come aquí?” kyseli muinoin Meksikossa Averell
Dalton yhdessä Lucky Luke -saagassa, ja ihan hyvä kysymys, mutta meidän
kannalta vähän väärä kieli. Tai siis oikeestihan Averellin kysymys kuului
aluksi ”kuakomekiki” ja siitä päästään kyllä ihan Portugaliin, missä tuntuu
olevan tusina tapaa sanoa asia oikein ja toiset tusina tapaa sanoa se likimain
samoin, mutta ihan väärin ja myö vääränkieliset osataan tietty vaan noi
viimeksi mainitut. En oo varma, mutta epäilen sen johtuvan siitä, että
kuuleminen tai oikeestaan kuullun ymmärtäminen on ennakointia eli arvaat jo
monen sanan päähän, mitä se toinen alkaa siulle selittää. Sit kun siihen
tuleekin joku pieni nikotus väliin, ei ymmärräkään enää mitään.
Sellaista kehittymistä on kuitenskin tapahtunu, että kun uuteen
tai harvemmin käytyyn kuppilaan mennessä tervehtii portugaliksi alkaa
intonaatio ilmeisesti olla kohdillaan. Vastaus nimittäin tulee yleensä samalla
kielellä ja siihen perään hirvee tykitys liittyen asiakkaan mahdollisiin
tarpeisiin ja sitähän ei myö vielä ymmärretä ollenkaan. Oonkin päättäny, että
seuraavaksi pitää opetella sanomaan että Puhuhan sie vähän hittaammin, ooppa
kiltti, ko mie en noin nopiaa puhetta ymmärrä. Googlen kääntäjä, sanakirja.org
ja pari muuta lähdettä on jatkuvassa käytössä, eikä ykskään niistä osaa muuttaa
suomenkielistä lausetta portugaliseks eikä aina ees yksittäistä sanaa niin,
että sillä sais ilmaistua halutun asian. Todennäköisesti siis tuo em. lauseen
päättäväinen opiskelu on ihan yhtä tyhjän kanssa, koska se ei kuitenkaan tarkoittas sitä, mikä on yritys. Onneksi ees snookerin
kattominen on oivaa numeroharjotusta, hyvä tekosyy köllöttää maha pystyssä
sohvalla, oppimistapahtumahan tässä on menossa eikä mitään vetelehtimistä!
Paikallista The Voicea on alettu seurata, ihan mukava
sunnuntai-illan viihdyke. Laulajat on olleet hyviä, mistä on tullut mieleen se,
että on nää kykykilpailut sitten ensimmäisten iidoleitten jälkeen muuttuneet
aika tavalla. Silloinhan alkuvaiheessa näytettiin vaan niitä kyykytettäviä
surkimuksia ja naurettiin päälle. Nykyisin kaikki töllöön asti päässeet on jo
ihan varteenotettavia tyyppejä. Tästä viihdepläjäyksestä on kuitenkin tarttunut
päähän taas uusi sana: Parabéns! eli Onneksi olkoon! Myös amerikkalaisten
talenttikisaa on katseltu, siitä on tekstityksistä jäänyt päähän Boa sorte eli
Onnea. Katsojia houkutellaan pysymään kanavalla maistiaisilla (taas on ruoka
mielessä): Já a seguir… (heti seuraavaksi…). Volto já tarkoittaisi, että palaan
pian, sitä tunnutaan käytettävän liikkeitten ovissa tarkoittamaan ihan
oikeesti, että pian tullaan taas tai sitten, että saatetaanha myö tulla joskus
takasin tai saatetaahan myö olla tulemattakii…
Joka tapauksessa meijän kielen harjoittelu liittyy
suurelta osin syömiseen. Kaikki kosketukset puhuttuun kieleen nimittäin tulee
joko kaupan tai kuppilan kassalla. Mundo do Caféen jeppe on ottanut oikein
asiakseen pitää meistä huolta ja opastaa kielen kanssa, kun kauppaa tehään. Muu
huolenpito tarkoittaa sitä, että jos on lentsu, pitää siitä tarjota
lohdutukseksi parit pastel de natat ja sit kun siitä taudista on parannuttu,
pitää taas sen kunniaks tarjota parit pastelit. Siinä sivussa sitten tulee
harjoitettua kieltä. Todo bem? (Kaikki hyvin?) kysästään aluksi, eikä sille sen
kummempaa vastausta ootella: Todo, obrigada riittää hyvin. Lisäksi on nyt
opittu, että jos on ollut jotain häikkää, kuten lentsu, voi kohteliaasti
kysäistä Está melhor? eli Onko nyt olo parempi? Lisäksi sitten opetellaan hintoja,
yleensä meijän lasku tuossa pastelariassa on 6,40 eli seis e quarenta (jonka voi lausua kuarenta, kirenta, kerenta...) Jos
mennään tarjouskaffelle ja pasteleille, ne maksaa 1,30 (um e trinta) kipale eli
2,60 (dois e sessenta). Ja jos jeppe huomaa, että kielestä on jotain uutta
tarttunut päähän, taas saadaan sen kunniaks pastelit… Piirakset on herkkua,
vaikka en mie niitä ekaksi aamulla hirveen innolla syökään. Sen verran
innoittavia kuitenkin, että suomalainen artisti Aino Venna on tehnyt oikein
laulun Natas e manteiga (Kermaa ja voita) niiden reseptiä mukaillen, aika hieno
video löytyy YouTubesta (https://www.youtube.com/watch?v=ikFqrGFOKH0 ) ja
suomenkielinen resepti Iltasanomista (http://www.iltasanomat.fi/ruokala/resepti/art-1446540603785.html).
Kun viime talvena saatiin uuni käyttöön, alkoi tietysti
leivinpaperin metsästys ja miulla meni valehtelematta kolme päivää, kun erilaisten
yritä ja erehdy -käännöksien kautta päädyin siihen, että kyseessä on papel
vegetal = kasvispaperi. Näistä keittiöpapereista myös tuorekelmu (película aderente
= tarttuva kalvo) oli vähän hankala hahmottaa. Alumiinifolio (folha de alumínio)
on helppo ja pakastepussitkin (sacos de congelação) pysty päättelemään.
Vessapaperi on tietysti papel higiénico ja talouspaperi rolos de cozinha eli
keittörulla.
Papereita poikineen |
Yleisesti ottaen jokainen, joka huomaa, että myö oikeesti
yritetään jotain oppia, yrittää vilpittömästi auttaa. Jaksaavat kuunnella
meijän sönkötystä ja korjaavat lausumista tarvittaessa. Taustalla leijuu ajatus
lapsukaisista, joitten opastaminen on jokaisen lusitaanin pyhä velvollisuus tai
ainakin siltä välillä tuntuu. Nää tyypit yleensä osaa myös enkkua ja
keskustelut ja ostokset saahaan jotenkin aina toivottuun tulokseen. Toisaalta
on taas ne, jotka osaa vaan portugalia ja joitten naamalta paistaa ilmeinen
tuska, että taas ne tollot tulee ja että miten tässä pärjätään. Niistäkin on
kyllä osa sellasia, että vilpitön yritys ymmärtää voittaa kaiken edeltävän
vitutuksen ja lopulta sulassa yhteisymmärtämättömyydessä hoetaan obrigadaa ja
hymyillään korvasta korvaan.
Lukusanan kaksi (dois/duas) kanssa on vähän (lue: ihan
hirveesti) ongelmaa ollu… Artur muistaa aina selittää, että dois
copos do vinho tinto, koska copo eli lasi on maskuliini ja duas canecas, koska
caneca eli tuoppi on feminiini. Sama juttu, jos pyytää vaan dois tintos tai
duas cervejas, eka maskuliini ja toka feminiini. Asia on oikeesti tärkee, koska
jos meet Continenten kalatiskille ja käytät väärää muotoa, eivät hyö myyjät
meinaa ymmärtää eli dois douradas ja saat vastaukseksi silmien pyörittelyä,
mutta duas douradas ja kalat on kohta kassissa. Myös lukusana yksi taipuu (um
tai uma), muut onneksi ei (paitsi satasest, mut niistä myö ei välitetä)! Vielä,
kun joku selittäs, miksi iso tuoppi on caneca, mutta puolikas ei oo suinkaan
meio – sorry, tietysti meiA caneca vaan imperial…
Lähikahvilassa (Coffee Shop Algarve) käydään joskus
kanssa kattomassa jalista, yleensä paikallisten pelejä mestareitten liigassa.
Siellä kuuluu aina välillä huudahdus OPA!, kun kannustettava joukkue on tehny
jotain kannustettavaa. Samaa käyttää yksi tyyppi myös Voice-tuomareista. Oon
tulkinnu sen niin, että se on vähän sama kuin Ei paha, ei paha! Eli siis vähän
yllättävä kehumisen aihe, vaan tulkinta voipi olla ihan väärä eikä
OPA!-huutelun arvoinen ollenkaan. Myös EPA! on käytetty hihkasu, se on sit kai
vähän kuin Eikä! Leffakäännöksistä on sit vielä löytyny Fixe = Cool ja Bolas =
Voi kilin kellit. Miksihän muuten kansa, jolla on oikeeta vanhaa sivistystä ja
silleen, ei oo antanu jalkapallolle omankielistään nimeä vaan puhuu futebolista
(lausutaan melkein kuin enkkujen football)? Bola de pé olis paljon kivempi,
miusta ainakin! Oli muuten hauska toivotella lähikahvilan omistajalle Boa
sortea, kun hää jännäs Porton ja jonkun muun joukkueen peliä yksi ilta, kun
vaan pistäydyttiin eikä ite jääty kattomaan pelin lopputulosta. Vastauksena oli
hilpeä harvahampainen hymy ja kiitokset.
Alun kysymys saattais – huom. saattais – muuten ehkä
täkäläisittäin kuulua seuraavasti: Quando comido aqui?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoikaa, rakkaat ihmiset!
Muistakaa panna jonkinlainen tunnistettava nimimerkki viestin loppuun, että tunnistan kirjoittajan.
t. jaana r.