Koskas täällä syödään?

”Cuando se come aquí?” kyseli muinoin Meksikossa Averell Dalton yhdessä Lucky Luke -saagassa, ja ihan hyvä kysymys, mutta meidän kannalta vähän väärä kieli. Tai siis oikeestihan Averellin kysymys kuului aluksi ”kuakomekiki” ja siitä päästään kyllä ihan Portugaliin, missä tuntuu olevan tusina tapaa sanoa asia oikein ja toiset tusina tapaa sanoa se likimain samoin, mutta ihan väärin ja myö vääränkieliset osataan tietty vaan noi viimeksi mainitut. En oo varma, mutta epäilen sen johtuvan siitä, että kuuleminen tai oikeestaan kuullun ymmärtäminen on ennakointia eli arvaat jo monen sanan päähän, mitä se toinen alkaa siulle selittää. Sit kun siihen tuleekin joku pieni nikotus väliin, ei ymmärräkään enää mitään.

Sellaista kehittymistä on kuitenskin tapahtunu, että kun uuteen tai harvemmin käytyyn kuppilaan mennessä tervehtii portugaliksi alkaa intonaatio ilmeisesti olla kohdillaan. Vastaus nimittäin tulee yleensä samalla kielellä ja siihen perään hirvee tykitys liittyen asiakkaan mahdollisiin tarpeisiin ja sitähän ei myö vielä ymmärretä ollenkaan. Oonkin päättäny, että seuraavaksi pitää opetella sanomaan että Puhuhan sie vähän hittaammin, ooppa kiltti, ko mie en noin nopiaa puhetta ymmärrä. Googlen kääntäjä, sanakirja.org ja pari muuta lähdettä on jatkuvassa käytössä, eikä ykskään niistä osaa muuttaa suomenkielistä lausetta portugaliseks eikä aina ees yksittäistä sanaa niin, että sillä sais ilmaistua halutun asian. Todennäköisesti siis tuo em. lauseen päättäväinen opiskelu on ihan yhtä tyhjän kanssa, koska se ei kuitenkaan tarkoittas sitä, mikä on yritys. Onneksi ees snookerin kattominen on oivaa numeroharjotusta, hyvä tekosyy köllöttää maha pystyssä sohvalla, oppimistapahtumahan tässä on menossa eikä mitään vetelehtimistä!

Paikallista The Voicea on alettu seurata, ihan mukava sunnuntai-illan viihdyke. Laulajat on olleet hyviä, mistä on tullut mieleen se, että on nää kykykilpailut sitten ensimmäisten iidoleitten jälkeen muuttuneet aika tavalla. Silloinhan alkuvaiheessa näytettiin vaan niitä kyykytettäviä surkimuksia ja naurettiin päälle. Nykyisin kaikki töllöön asti päässeet on jo ihan varteenotettavia tyyppejä. Tästä viihdepläjäyksestä on kuitenkin tarttunut päähän taas uusi sana: Parabéns! eli Onneksi olkoon! Myös amerikkalaisten talenttikisaa on katseltu, siitä on tekstityksistä jäänyt päähän Boa sorte eli Onnea. Katsojia houkutellaan pysymään kanavalla maistiaisilla (taas on ruoka mielessä): Já a seguir… (heti seuraavaksi…). Volto já tarkoittaisi, että palaan pian, sitä tunnutaan käytettävän liikkeitten ovissa tarkoittamaan ihan oikeesti, että pian tullaan taas tai sitten, että saatetaanha myö tulla joskus takasin tai saatetaahan myö olla tulemattakii…

Volto já
Hotellimme ala-aulassa on tällanen rihkamakauppa, joka oli viime kuussa melkein joka päivä aukikii.
Nyt on oveen ilmestynyt tuo kyltti pian palaamisesta, ollut siinä marraskuun alusta alkaen ja palaaminen on ehkä odotettavissa joulukuussa, kun joululomalaiset kansoittaa hotellin....

Joka tapauksessa meijän kielen harjoittelu liittyy suurelta osin syömiseen. Kaikki kosketukset puhuttuun kieleen nimittäin tulee joko kaupan tai kuppilan kassalla. Mundo do Caféen jeppe on ottanut oikein asiakseen pitää meistä huolta ja opastaa kielen kanssa, kun kauppaa tehään. Muu huolenpito tarkoittaa sitä, että jos on lentsu, pitää siitä tarjota lohdutukseksi parit pastel de natat ja sit kun siitä taudista on parannuttu, pitää taas sen kunniaks tarjota parit pastelit. Siinä sivussa sitten tulee harjoitettua kieltä. Todo bem? (Kaikki hyvin?) kysästään aluksi, eikä sille sen kummempaa vastausta ootella: Todo, obrigada riittää hyvin. Lisäksi on nyt opittu, että jos on ollut jotain häikkää, kuten lentsu, voi kohteliaasti kysäistä Está melhor? eli Onko nyt olo parempi? Lisäksi sitten opetellaan hintoja, yleensä meijän lasku tuossa pastelariassa on 6,40 eli seis e quarenta (jonka voi lausua kuarenta, kirenta, kerenta...) Jos mennään tarjouskaffelle ja pasteleille, ne maksaa 1,30 (um e trinta) kipale eli 2,60 (dois e sessenta). Ja jos jeppe huomaa, että kielestä on jotain uutta tarttunut päähän, taas saadaan sen kunniaks pastelit… Piirakset on herkkua, vaikka en mie niitä ekaksi aamulla hirveen innolla syökään. Sen verran innoittavia kuitenkin, että suomalainen artisti Aino Venna on tehnyt oikein laulun Natas e manteiga (Kermaa ja voita) niiden reseptiä mukaillen, aika hieno video löytyy YouTubesta (https://www.youtube.com/watch?v=ikFqrGFOKH0 ) ja suomenkielinen resepti Iltasanomista (http://www.iltasanomat.fi/ruokala/resepti/art-1446540603785.html).

Kun viime talvena saatiin uuni käyttöön, alkoi tietysti leivinpaperin metsästys ja miulla meni valehtelematta kolme päivää, kun erilaisten yritä ja erehdy -käännöksien kautta päädyin siihen, että kyseessä on papel vegetal = kasvispaperi. Näistä keittiöpapereista myös tuorekelmu (película aderente = tarttuva kalvo) oli vähän hankala hahmottaa. Alumiinifolio (folha de alumínio) on helppo ja pakastepussitkin (sacos de congelação) pysty päättelemään. Vessapaperi on tietysti papel higiénico ja talouspaperi rolos de cozinha eli keittörulla.

Papereita poikineen

Yleisesti ottaen jokainen, joka huomaa, että myö oikeesti yritetään jotain oppia, yrittää vilpittömästi auttaa. Jaksaavat kuunnella meijän sönkötystä ja korjaavat lausumista tarvittaessa. Taustalla leijuu ajatus lapsukaisista, joitten opastaminen on jokaisen lusitaanin pyhä velvollisuus tai ainakin siltä välillä tuntuu. Nää tyypit yleensä osaa myös enkkua ja keskustelut ja ostokset saahaan jotenkin aina toivottuun tulokseen. Toisaalta on taas ne, jotka osaa vaan portugalia ja joitten naamalta paistaa ilmeinen tuska, että taas ne tollot tulee ja että miten tässä pärjätään. Niistäkin on kyllä osa sellasia, että vilpitön yritys ymmärtää voittaa kaiken edeltävän vitutuksen ja lopulta sulassa yhteisymmärtämättömyydessä hoetaan obrigadaa ja hymyillään korvasta korvaan.

Lukusanan kaksi (dois/duas) kanssa on vähän (lue: ihan hirveesti) ongelmaa ollu… Artur muistaa aina selittää, että dois copos do vinho tinto, koska copo eli lasi on maskuliini ja duas canecas, koska caneca eli tuoppi on feminiini. Sama juttu, jos pyytää vaan dois tintos tai duas cervejas, eka maskuliini ja toka feminiini. Asia on oikeesti tärkee, koska jos meet Continenten kalatiskille ja käytät väärää muotoa, eivät hyö myyjät meinaa ymmärtää eli dois douradas ja saat vastaukseksi silmien pyörittelyä, mutta duas douradas ja kalat on kohta kassissa. Myös lukusana yksi taipuu (um tai uma), muut onneksi ei (paitsi satasest, mut niistä myö ei välitetä)! Vielä, kun joku selittäs, miksi iso tuoppi on caneca, mutta puolikas ei oo suinkaan meio – sorry, tietysti meiA caneca vaan imperial…

Lähikahvilassa (Coffee Shop Algarve) käydään joskus kanssa kattomassa jalista, yleensä paikallisten pelejä mestareitten liigassa. Siellä kuuluu aina välillä huudahdus OPA!, kun kannustettava joukkue on tehny jotain kannustettavaa. Samaa käyttää yksi tyyppi myös Voice-tuomareista. Oon tulkinnu sen niin, että se on vähän sama kuin Ei paha, ei paha! Eli siis vähän yllättävä kehumisen aihe, vaan tulkinta voipi olla ihan väärä eikä OPA!-huutelun arvoinen ollenkaan. Myös EPA! on käytetty hihkasu, se on sit kai vähän kuin Eikä! Leffakäännöksistä on sit vielä löytyny Fixe = Cool ja Bolas = Voi kilin kellit. Miksihän muuten kansa, jolla on oikeeta vanhaa sivistystä ja silleen, ei oo antanu jalkapallolle omankielistään nimeä vaan puhuu futebolista (lausutaan melkein kuin enkkujen football)? Bola de pé olis paljon kivempi, miusta ainakin! Oli muuten hauska toivotella lähikahvilan omistajalle Boa sortea, kun hää jännäs Porton ja jonkun muun joukkueen peliä yksi ilta, kun vaan pistäydyttiin eikä ite jääty kattomaan pelin lopputulosta. Vastauksena oli hilpeä harvahampainen hymy ja kiitokset.

Tää porukka ei paljon opaata huudellu, oli hiljainen ilta kahvila Algarvessa.
Oikealla selin oleva rouvashenkilö on kai alkujaan ranskalainen ja ilmeisesti maalta kotoisin, ainakin ilmeet, kun on ihmetelly miun käsityötä, on kuin sillä kuululla lehmällä uuden aidan kanssa!

Alun kysymys saattais – huom. saattais – muuten ehkä täkäläisittäin kuulua seuraavasti: Quando comido aqui?