A Casa (Con) Vida às Quintas-feiras eli talo on elossa torstaisin

Kyseinen talo on Casa Manuel Teixeira Gomes, kaupungin ylläpitämä taidetalo, jossa järjestetään näyttelyitä ja pienimuotoisia konsertteja, joihin kaikkiin on vapaa pääsy. Senhor Teixeira Gomes (1860–1941) on vähän kuin paikallinen Mannerheim. Jos on Mikkelissä liki joka kulmalla joku Marski-alkuinen putiikki tai pytinki, täällä on sitten tämän Manun mukaan nimettyjä instituutioita. Hääkin on ollut maansa presidentti (1923–1925), muistelmakirjailija ja kirjoittanut muutakin, maailmanmatkaaja ja kuollut ulkomailla.

Joulukuussa Manun talossa on torstaisin (ja muinakin päivinä) ollut erilaisia konsertteja ja muita esityksiä. Myö on käyty parissa torstain kuorokonsertissa (Grupo Coral Adágio, Grupo Canto Renascido) ja yhdessä perjantaisessa kitarakonsertissa, jossa Paulo Galvão soitteli – tai ei kyllä mitään soitellu, soitti ihan tosissaan ja hyvin soittikin klassista kitaraa (esitys oli nimeltään Recital de Guitarra Clássica).

Eka ja viimenen käytiin, keskimmäinen jäi kokematta...

Nuo torstaikonsertit on olleet kyllä ihan hulvattomia tilaisuuksia, karnevaalimeininkiä suorastaan. Esiintyjiä on ollu jotakuinkin saman verran kuin yleisöä, joka yleisö on ollu joko esiintyjien kavereita tai sukua (myö vissiin ainoot ulkopuoliset, yhtä miestä kyllä epäillään, oli nimittäin siellä kitaraakin kuuntelemassa, mutta on hää silti paikallinen) ja on tulla lampsinu paikalle vähän miten sattuu. Myös kuorolaisten esitykset on ollu vähän mitä sattuu, enemmän intoa kuin harjoiteltua taitoa ja yleisö on välillä joikhannu samalla innolla mukana. Eka kuoro oli kuitenkin paremmin kartalla ja heillä oli osittain oikeesti vaikee ohjelmistokin. Toka porukka taas laulo ihan silkasta laulamisen ilosta, sama kappale kaikilla, mut jokainen veti ihan oman mielensä mukaan. Ensin lavalla oli neljä naista ja kaksi miestä ja sähköurkusäestäjä ja välillä sitten puolet yleisöstä meille yllätykseksi muodostikin toisen kuoron ja se olikin sitten enemmän mölyämistä kuin musiikkia ennen kuin sit lopuksi jatkettiin alkuperäiskokoonpanolla, josta kyllä toinen mies oli ulkoistanu ittensä. Isommassa kokoonpanossa meille esiteltiin myös ennen tuntematon soitin sarronca eli ronca, jossa rummuntapaisen soittimen kalvon läpi on työnnetty joku vitsa, jota vedellään eestaas ja saahaan aikaiseksi sellainen kumma trump-trump-ääni (järkee siinä on ihan yhtä paljon kuin D. Trumpinkin ääntelyissä), mikä vaan lisäs meteliä mölyyn. Hauska se oli silti! Kummassakin kuorokonsertissa kovassa suosiossa oli kaunis kansansävelmäjoululaulu Natal de Elvas eli joulu Elvasissa. Siitä voi kuunnella lapsikuoroversiona osoitteessa https://www.youtube.com/watch?v=IRNhELKtMLs. Näistä konserteistahan myö ei tietenkään mitään välispiikkejä ymmärretty, mutta huumortyyppejä tuntuvat olleen kaikki puhujat, ainakin yleisö säännöllisesti hörähteli. Laulujen sisältökin jäi pimentoon, mutta joulukonserttien kyseessä ollen Jesse (o Jesus) aka Lapsi (o menino), Joose (o José) ja Maija (a Maria) aka Rouva (a Senhora) aka Neitsyt (a Virgem) oli kovasti tapetilla.

Kitarakonsertti olikin sitten jo jotain ihan muuta, harmi vaan, että sitä kuulemassa meitä oli vaan puolen tusinaa ihmistä. Artisti Paulo kuitenkin käyttäytyi kuin ammattilainen ainakin ja saatiin kuulla kaunista klassista kitarointia, teemana valssit ja masurkat. Varsinkin hänen oma sävellyksensä Aurora uppos minuun. Kitarataiteilijalla on omat nettisivut (http://paulogalvao.weebly.com/), jossa voi käydä kuuntelemassa paria näytettä ja Youtubestakin taitaa jotain löytyä.

Valssia ja masurkkaa, olkaa niin hyvät!

Eka konsertissa yksi laulajista oli niin lentsunen, että ei pystynyt laulamaan vaan tuli istumaan yleisöön ja pärskimään meijän eteen, tuloksena kuorolaulajantauti. Yritin sitten toisen konsertin aikana palauttaa saadun taudin sinne, mistä oli tullutkin – hyi miuta! Konserttien lisäksi on tutustuttu näyttelyihin. Reciclart oli Gabriel Nobre -nimisen puusepän tekemiä kierrätyspuutöitä, osa oikein kivojakin. Sitten oli näytillä posliinimaalausta, käsitöitä ja ilmavalokuvia Portimãosta. Aiemmin oli ollut joulukoristeaskartelutöitä ja toisaalta ihan oikee taidenäyttely, jossa oli kolmen taiteilijan maalauksia. Niistä Pascale Feyn työt oli miun mieleen kovastikin (http://artcatto.com/artists/pascale-c-fey/).

Toi potkulauta on niin kaunis, että jos olis tilaa, mikä ettei ihan vaan koristeeks olohuoneeseen...

Kaikenlaista on siis tarjolla ja näitä erilaisia rientoloita myö bongaillaan Continenten aulan ilmoituksista, osoitteesta visitalgarve.pt ja suoraan jo löydettyjen paikkojen nettisivuilta. Yksi vielä käymätön paikka on sekin kaupungin ylläpitämä, Casa das Artes, jossa pitäävät majaansa mm. tuo ekana mainittu kuoro, balettikoulu ja muutama taiteisiin ja/tai erilaisin tapahtumiin keskittyny yhdistys. Siellä järjestetään myös joitain esityksiä, mutta ei olla siis yhdessäkään käyty. Viime talvena olis ollu jotain kiinnostavaa, mutta silloin en vielä hahmottanu osoitetta ja käymättä jäi. Talon paikka löydettiinkin lopulta vahingossa, oli taas yksi SPP ja sillä kertaa ei menty kovin pitkälle. Hortoiltiin käymään Continenten vastapäätä tien toiselle puolelle Lidlissä (josta ei taaskaan löytyny mitään), Aldissa (eka kerta, mutta ei sieltäkään mitään löytyny), mutta näitten kahden naapureina majailevien germaanien välimaastosta sitten löytyi tuo taidetalo – ei ollu hukkareissu lopulta kuitenkaan.

Juhlitaan joulua teeaikaan

Tunnistatko luettelosta Jouluyö, juhlayön (helppo, yksi piste) tai Kulkuset (vaikee, 10 pistettä)?

Viimeisin, mutta ei todellakaan vähäisin Manulan joulukonserteista oli Grupo Coral de Portimãon tiistain (jouluaatonaatonaaton) joululahjakonsertti teeaikaan. Tää kuoro oli jo ihan ammattimainen, keski-ikä vaan oli lähempänä seittämääkymmentä, mikä väkisinkin vaikutti osaan laulajien äänistä, mutta välillä soi kyllä komeesti. Sovitukset oli aikas vakavia, tuo pakollinen Natal de Elvaskin oli enemmän virsi kuin iloinen jouluviisu. On muuten kumma juttu, että tuo tratitionaalinen veisu on niin vaikee, että yhdessäkään konsertissa kaikki soolot ei oo menny niin kuin pitäis. Youtubestakin löytyy yksi esitys, jossa mies (on muuten kai ollu tän vuoden Portugalin Voicessa kilpailijana, vähän funtsin, että mistä on tuttu) onnistuu, mutta naisparka sitten taas ei (https://www.youtube.com/watch?v=Mow3qASvKLQ). Laulun lisäksi saatiin kuulla runonlausujia (declamadores), mistä ei mitään ymmärretty, mutta jouluun nekin jutut taisi kaikki liittyä ja yksi lausujanainen oli sen verran taiteelleen omistautunu, että sitä keskitty seuraamaan ihan ummikkonakin.Konsertin päätyttyä tarjolla olis ollut teetä ja paakkelsia, mutta myö jätettiin väliin, niin kuin se yksi mieskin, joka meijän lisäksi on ollut joka esitystä seuraamassa – varmaan niissäkin, jotka myö jätettiin väliin.

Videoklippejä konserteista osoitteessa: http://1drv.ms/1MZTNPV