SPP

Siivoojienpakoilupäivää (SPP) vietettiin tällä kertaa Lagosissa. Olin NIIN ylpeä ittestäni, kun osasin ostaa meille junaliput ihan portugaliks (meno-paluu = ida e volta), oikein piti tuulettaa kassalla – onneksi oli huumorintajuinen myyjä! Kielen opiskelu on ollu vähän sitä ja tätä, yritän olla olematta iltasin aktiivinen, kun sitten ei tuu uni. Muutaman viikon vanhaa Correio da Manhãa oon sivu kerrallaan tavaillu, mutta kun sen uutiset on jo tosi entisiä. Silloinen hallitus oli vallassa 11 päivää ja kaatui heti ensimmäisessä eduskuntaäänestyksessä, joka koski hallitusohjelmaa. Ei mikään ylläri, kun kerran oli vähemmistössä olevan keskusta-oikeistoporukan luomus. Sen jälkeen sama poppoo kyllä jatko aika pitkään toimitusministeriönä, koska restentti ei olis millään halunnu nimittää sosialistipääministeriä, mutta lopulta oli pakko. Katotaan, kuinka vasemmistolaisille käy, heillä kun on se enemmistö.

Vaan varsinaiseen asiaan. Lagosiin mentiin siksi, että siellä on ainoa tietämämme kirjakauppa, josta saa käytettyjä enkunkielisiä kirjoja. Otettiin matkaan omat suomenkieliset luetut ja nyt siellä on ensimmäiset finskit kirjat hyllyssä, hyö maksaa ostaessaan kirjoista kilohinnan, yksi euro / kilo. Saatiin omistamme kolme ja kun sitten ostettiin kolme englantilaista, maksettiin vielä toiset kolme euroo väliä. Ihan hyvä diili miusta. Matkaan lähteneet kirjat oli P.D. Jamesia (Death in Holy Orders eli Usko ja epäilys), Reginald Hilliä (Good Morning, Midnight, jota ei vissiin ole suomennettu) ja Louis de Bernièresiä (Notwithstanding, ei taida löytyä suomeksi tätäkään). Jälkimmäisen kirjailijan nimi ei mitään kelloja soitellut, mutta olis pitänyt mandoliinia heläytellä, koska on siis kirjoittanut Kapteeni Corellin mandoliinin (hyvä vitsi, heh heh).

Lagosissa etsittiin myös kenkäkauppaa, joka netin mukaan myy Arcopédico-kenkiä. No, ei löytyny, siinä paikalla oli joku ihan muu firma ja fasepookkiakin ovat päivittäneet viimeeksi pari vuotta sitten. Arcopédico.com-nettisivu taas on Em construção, joten sieltäkään en päässy asiaa tarkastamaan. Kirjakaupan vieressä sattui kyllä olemaan popoputiikki, joka noita kenkiä myy, mutta oli vaan pari mallia eikä yhtään mieleistä. Olis ollu kiva törsätä veronpalautukset, mutta kun ei niin ai. Shoppailua ei oo tullu paljon harrastettua. Yhden kolikkopussin ostin, kun rahat meni hyvään tarkoitukseen. Pussukka vaan on joku kiinalainen ties mistä matskusta tehty, haisee ihan kuolemalle. Pesun jälkeen se haisee pestylle vainaalle eli on edelleen käyttökelvoton. Samana päivänä tuli harrastettua muutakin hyväntekeväisyyttä. Täällä on tempauksia, jossa ruokakaupan ovella asiakkaille jaetaan pussi, johon voi ostaa erilaisia säilyviä ruokatarpeita, pussit kerätään kassojen jälkeen pois ja tarvikkeet jaetaan tarvitseville perheille. Myö yksi pussi täytettiin ja kympin verran ostettiin hyvää omaatuntoa.

Täällä törmää välillä aika hienoon katutaiteeseen, tässä otoksia Lagosista

Naapurikaupungista palattua oli nälkä ja mentiin lounaalle Toino zé - O Mata Porcos -ravintolaan. Siellä on käyty joskus aikoinaan varmaan ihan ensimmäisten ravitsemuspaikkojen joukossa (silloin syötiin kalaa ja soppaa). Sitten oli vuoden tauko ja nyt on käyty kaksi kertaa, viimeeksi syötiin kanaa ja nyt vihdoin ravintelin nimen mukaista possua migasien kanssa. Oli oikein hyvää, ei ollu liikaa suolaakaan chorizolla ryyditetyissä leipäkakkusissa. Kaikkien alkupalojen, juomien ja lisukesalaatin kanssa lounaan hinnaksi tuli 16,50 eli oli ns. hinta-laatusuhde kohdillaan.

Laatua ja vuodesta 1955 - samalta vuodelta on yhdet pattipolvet, joista on ollut ohjelmaa ihan riittävästi....

Tarvikkeet paikan mukaan

Oli se muuten älyhieno sattuma, että kolme vuotta sitten päädyttiin Portimãoon talven viettoon. Vaihtoehtojahan pitkin Algarvea piisais, mutta ainakaan ne paikat, joissa on käyty (Faro, Lagos, Albufeira) ei oo samalla tavalla tuntuneet meijän mestoilta. Täällä turistirannan ja vanhan keskustan kombo toimii meille paremmin kuin hyvin.

Hotelliin palattua päädyttiin toisen suomalaispariskunnan kanssa samaan hissiin. Olivat menossa illaksi finskien pikkujouluihin kaikista mualiman paikoista Bacchukseen! Artur viikonloppuna kyseli, tiedetäänkö myö suomalaisten kokoontumisesta siellä seuraavana keskiviikkona. Ei tiedetty, mutta kiitollisena otettiin varoitus vastaan – myös Norski ymmärsi yskän ja naureskeli partaansa, Artur sitten taas ei huomannut eikä tajunnut yhtään, että evvk, mutta toivottavasti heillä on ollu hauskaa! Arturille ilta on varmasti iloinen, ainakin kassakoneen luulis kilisevän moisissa pippaloissa aika taajaan, jos siellä on yli 20 suomalaista viettämässä laatuaikaa...