Monty Python -jakso, jota ei koskaan esitetty

1. kohtaus

Nainen ja mies heräävät. Päättävät aamiaisen jälkeen tehdä pitkästä aikaa pidemmän kävelylenkin, kun eivät kihti eikä flunssa enää pahemmin vaivaa. Kumpikin pukee ylleen lämpimästi päälle ja panee jalkaan kunnolliset kävelylenkkarit. Ennen kävelylle lähtöä he kertovat hotellin vastaanottovirkailijalle, että ovat vuodenvaihteessa pois parisen viikkoa, lähtö 26. joulukuuta. Virkailija on äimistynyt, koska yleensä kaikki (suomalaiset) ovat pois jo joulun.

Taas katsotaan maalaismaisemaa. Jos tarkkaan katsoo, myö humma on nähtävissä.
Alue sijoittuu meidän asumuksemme ja rannan hotellien väliin, vasemmalle suunnaten pääsee kirkolle.

2. kohtaus

Kävelyretki päättyy rantaan, jossa nautitaan nestettä ravintolan terassilla, toinen juo pienen oluen ja toinen mineraalivettä. Terassilla he vähentävät vähän vaatteitaan, koska talvipäivä on lämmin. Viereisissä pöydissä englantilaiset kanssahenkilöt ottavat aurinkoa sortseissa ja hihattomissa t-paidoissa. Ohi kulkee ihmisiä erilaisissa normaaleissa talvivarusteissa: nahkatakki, lämmittävä huivi ja nahkasaapikkaat tai hihaton t-paita, sortsit ja sandaalit.

3. kohtaus

Jalkapallonkatselubaari aukeaa. Omistaja asettaa papukaijan yhdelle lempipaikoistaan. Terassilla on hylätty kenkäpari, toinen kenkä lattialla ja toinen seinämällä. ”Hullu italialainen” oli ollut baarissa illalla, jäljelle olivat jääneet kengät, jotka omistaja heittää kaiteen yli jalkakäytävälle, aukaisee kuppilan ovet ja päästää asiakkaat sisään. Koira tulee rapsutettavaksi ja kaikki vaikuttaa hetken normaalilta. Omistaja kysyy, haluavatko asiakkaat katsoa ManU:n pelin. Kyllä, kiitos, jos se vain on mahdollista (ennen lähtöään katselupaikkaan pariskunta oli katsonut näytettävät pelit ja todennut, että ko. peli ei ole niiden joukossa). Omistaja ei löydä peliä tv-kanavilta ja alkaa syyttää Internetiä valehtelusta, koska hänen mukaansa siellä oli väitetty, että tietyltä kanavalta peli näkyy. Päädytään katsomaan Chelsean ensimmäistä peliä Tio Zén jälkeen (setä José meillä täällä Portugalissa). Samalla jatkuu jurputus pitkin baaria, että valehtelijoita ovat.

4. kohtaus

Pariskunta saa pöytään tilaamansa kannullisen sangriaa, joka on herkullista kuten aina. Siinä yhteydessä nainen antaa tyypilliseen sivistymättömään suomalaiseen tapaansa istualtaan omistajalle edellisenä iltana tekemänsä joulukortin, jonka sisällä on piirros baarin koirasta ja arasta. Omistaja haluaa kiittää poskisuudelmin ja kohtaus päättyy kummalliseen sylitanssiin sohvalla.

Koira Nina ja ara Cartuch (tai ainakin niin mie luulen, että sen nimi kirjoitetaan).
Eihän tuo muuten mikään kummoinen kuva ole, mutta katseisiin olen tyytyväinen.

5. kohtaus

Norjalainen saapuu baariin, ehkä hieman vasenta jalkaansa arastellen. Siinä on kihti. Hän istuutuu pöytään katsomaan Spurs-peliä ja odottaa omistajaa voidakseen tilata juotavaa. Kuluu noin puoli tuntia. Vihdoin omistaja kysyy norjalaiselta, haluaako tämä juotavaa. Vähän ennen tätä norjalainen on kehunut pariskunnalle, että omistaja tekee erinomaisia juomasekoituksia, joten hän pyytää tältä alkoholittoman juomasekoituksen. Vastauksena on, että en osaa, juo teetä – ja sitä paitsi, jos sinulla on kihti, sinun pitäisi juoda vettä ja syödä varsiselleriä. Norjalainen sanoo, ettei halua teetä ja omistaja menee asioilleen. Norjalainen katsoo pelin ensimmäisen puoliajan loppuun, selaa lehteä ja toteaa, että sen sijaan, että tv:stä näkyisi pelin toinen puoliaika, siellä onkin näkyvissä portugalilainen musiikkiohjelma. Hän päättää vaihtaa maisemaa.

6. kohtaus

Pariskunta toteaa, että haluaa mennä muualle nauttimaan päivällistä. Nainen menee eriöön, mutta ravintolan kokki tukkii tien. Nainen pohtii mielessään, miten tästä pääsee ohi niin, että paikkaan voi tulla vielä toistekin. Juuri, kun yhteentörmäys on liki väistämätön, kokki alkaa kehua naisen päällä olevaa neuleliiviä, miten ”artístico” se on ja nainen huokaisee helpotuksesta ja alkaa esitellä erilaisia tapoja, joilla liivin voi kiinnittää.

7. kohtaus

Pariskunta menee syömään ruokaravintolaan, jossa ei ole ennen käynyt. Paikka on kodikas, elävä tuli takassa jne. Tarjoilija ottaa vastaan tilauksen ja pariskunta ihastelee paikkaa. Toinen tarjoilija tulee pöydän ääreen, toteaa, että te ette olekaan se pariskunta, miksi hän luuli, mutta piirrän silti teille hymynaaman pöytään. Niin hän teki, otti tussin ja piirsi lasitasoon hymyilevän naaman. Pariskunnan nainen toteaa, että päivä on ollut kuin jakso Monty Python -sarjassa ja tuntuu jatkuvan samaan malliin, mutta että se on vain hyvä asia.

Kyl oikee takkatuli aina muutaman telkkarin korvaa!

8. kohtaus

Naapuripöydän asiakkaista yksi haluaa jälkiruuakseen cappuccinon, johon samainen piirtelijä vastaa, että se ei ole mikään jälkiruoka vaan aamiainen – mutta niin, että kaikki tajuavat hänen parodioivan nipottavien italialaisravintoloitten henkilökuntaa. Vähän myöhemmin samassa pöydässä keskustellaan lisukkeista, mitä voi ottaa minkä kanssa, jolloin keskustelu päättyy niin, että voitte ottaa mitä hyvänsä lisuketta joko pelkästään tai vaikka kaikkia pienen määrän, joko hänen kanssaan tai ilman. Lopulta pöydässä pyydetään laskua (la quenta) ja alkaa ”hirvittävä” huuto: Älä puhu minulle espanjaa! Seuraavaksi sitten saavat lyhyen portugalin kielen oppitunnin, ”Quero a conta”.

9. kohtaus

Pariskunta saa tilaamansa ruuat, joitten koon takia keskustellaan siitä, oliko ruuat oikeasti tarkoitettu vain yhdelle hengelle vai onko jossain neljä muuta henkilöä odottamassa ruokaansa. Ruoka on hyvää ja sitä myös henkilökunnalle kehutaan. Jälkiruokaa tilataan myös, Päätetään ottaa suklaavaahtoa yksi annos jaettavaksi. Tarjoilija ”ymmärtää” sen niin, että lusikoita tuodaan kolmelle, pariskunnalle kaksi ja hänelle myös yksi. Lopulta päivällinen on ohi ja pariskunnan mies tilaa laskun ”Quero a conta”.  Piirtelevä tarjoilija on hämmentynyt ja pariskunnan nainen kysyy syytä, eikö kysymys ollut ymmärrettävä. Päinvastoin, kysymys oli kuulemma paremmin artikuloitu kuin useimmilla portugalilaisilla, siitä hämmästys.

10. kohtaus

Pariskunta tekee lähtöä ravintolasta ja piirtelevä tarjoilija kiinnittää huomiota naisen neuleliiviin, kuinka hieno. Esitellään myös naisen miehelle tekemä villapaita sekä valokuva edellispäivänä tehdystä baarin eläinten kuvasta toiselle wanna-bee-piirtäjälle. Kohtaaminen päättyy poskisuudelmiin, sylitanssia ei tällä kertaa nähdä.