Elämänvesi

Marraskuun alussa saatiin kunnon voimannäyttö luonnolta, kun vettä tuli kuin aisaa. Se oli kuitenkin poikkeuksellisen raju rajuilma. Albufeiran vanha keskustahan sai tuta oikein kunnolla. Nyt, joulukuun puolessa välissä on taas annettu varoituksia kovista sateista, saa nährä kuin käy... Kun tultiin lokakuun alkaessa, koko seutu oli ihan kuivaa korppua. Pari viikkoa siitä tuli ekat sateet, huomattavan hillityt sellaiset. Ja pari viikkoa niistä, koko luonto olikin taas aivan vihreenä. Ei ollut ollu kaupunkilaistytöllä mitään havaintoa siitä, miten nopeesti ruoho kasvaa, siis ihan oikeesti silmissä. Ruskeet laikut täynnä kaiken maailman roskaa onkin ykskaks ihan suoraan Eedenistä – hevosia odotellessa… Nuokkukäenkaalit alko silloin kanssa nostaa versojaan, kohta sitten onkin kaikki paikat keltaisenaan. Miun lempikukat, joitten arvelen olevan kosmoskukkia, on aukaisseet ensimmäiset nuppunsa ja kukintaa kestääkin sitten koko talven.

Hassulla tavalla vuodenajat heittää täällä häränpyllyä. Ensinnäkin se, että tuli tänne Suomen alkusyksystä, joka nykyilmastossa oli enempi loppukesää. Pohjoinen talvi jää siis kokonaan välistä. Toisaalta täälläkin on talvi, mutta kun se alkaa sillä, että maasto muuttuu vihreäksi ja kukoistavaksi, ei tällainen finski ihan hahmota sitä talveksi. Syksy on kyllä syksyä siinä mielessä, että sadetta piisaa ja puut tiputtaa lehtensä ja linnut riekkuu marjojen perässä.

Kaupungin kaikki suihkulähteet on tainneet olla toiminnassa, mitä ei oo aiemmin sattunu. EMARPin eli siis vesiviraston vieressä on taiteilijoitten näkemys Rio Aradesta eli tosta joesta, jonka länsipuolella Portimão makaa. Joen itäpuolella on Lagoa, jossa ei olla käyty edes pyörähtämässä tai no, auton ja junan kyydissä, mutta ei oikeesti. Aradekin oli tuon marraskuun myräkän jälkeen normisinivihreän sijasta ihan mudan ruskea, niin paljon maa-ainesta siihenkin oli valunu. Ruskeaa vettä piisasi joen suun jälkeen pitkälle merelle asti, ihan kuin vesi olis äkkiä madaltunu tosi paljon ja pohjan hiekka olis kuultanu läpi. Portimãon länsilaidalla on toinen joki, Rio Alvor. Siellä harjoitetaan simpukankasvatusta, jolle on käyny aika ohraisesti sillekin. Ovat saaneet altaisiinsa viruksia, joitten takia käytännössä kai kaikki nilviäiset on heittäneet henkensä, tuottajille kyseessä on miljoonatappiot. Sardiininkalastajillakaan ei edelleenkään mee hyvin, pyyntirajoitukset on aika rankkoja ja ilmeisesti vielä rankempaa on ensi vuodelle suunnitteilla. Tänä talvena on kuitenkin Continenten kalatiskiltä silloin tällöin sardinhaa saanu, myökin on sitä kerran pari syöty.

Rio Arade: taiteellinen näkemys

Rio Arade: aito ja alkuperäinen, mut väri on väärä...

Louléssa, joka on täältä itään, Albufeiran ja Faron välissä, veteen liittyy mielenkiintoinen ongelma. Sikäläisen vesifirman Infralobon keksimä ”makuuhuonevero” eli ylimääräinen maksu, jota peritään vain tiettyjen asuinalueitten asukkailta (lue: enkuilta) makuuhuoneitten lukumäärän mukaan, on saanu asukkaat ihan raivoihinsa, hyöhän ei tietenkään suostu maksamaan eikä heidän ERSARin (valtion vesi- ja jäteasioista vastaava elin) mukaan tarttekaan maksaa. Enimmillään se olis kai 150 euroo kuukaudessa normilaskun päälle. Silti, vaikka hyö on maksaneet varsinaisesta vedenkulutuksestaan, tää vesifirma on katkonu vedentulon, koska se ylimääräinen laiton maksu on jätetty maksamatta. Ainoot, kenelle vesi vielä kulkee, on pariskunta, joka on parkkeerannu autonsa vesimittarin eteen niin, etteivät asentaja pääse sitä sörkkimään. Mitä opimme tästä, kyllä kandee tulla eläkepäiviään tänne viettämään! (http://portugalresident.com/angry-expats-brand-loul%C3%A9-water-authority-%E2%80%9Cappalling%E2%80%9D)

Meillä veden kulutus kuuluu kuukausivuokraan, joten ei hätiä mitiä – toivottavasti! Juomavetenä ja enimmäkseen ruuanlaittoon myö käytetään pullovettä, vaikka raanavesikin on käyttökelpoista, ainakin jos viranomaisia (ERSAR) uskoo (http://portugalresident.com/portugal%E2%80%99s-tap-water-%E2%80%9Cnearly-perfect%E2%80%9D). Ongelmana taitaa olla vaan se, että hyö tekee mittauksensa ennen talojen putkistoja ja ne on sitten ne hasardipaikat. Silti, kyllä myö jonkin verran hanavettäkii käytetään, on vaan kovasti kalkkista, mutta kyllä siinä potut ja makaronit kypsyy ihan täysiään, riiseihin hauduttelen sitten pullovettä, joissa on todellakin eroja. Lusoa juo melkein kaikki, se on hajutonta ja mautonta eikä aiheuta ylläreitä ja on tietysti kalleinta (Continentessa 6 x 1,5 l = 3,42 €, muita saa yli euron halvemmalla saman satsin). Muutamaa muutakin on kokeiltu ja talousvedeksi hyväksytty. Yksi kokeilu kyllä loppu siihen, kun aamutee oli jotain ihan käsittämätöntä kuravettä, kupitkin näytti siltä kuin niistä olis vedetty tavaraa suoraan lietekaivosta. Kunnollisen teen löytäminen täällä on muuten taitolaji, jota myö ei vielä hallita. Melkein kaikki tarjolla oleva tee on pusseissa, onneksi osa niistä on ihan laatukamaa, mutta Earl Greyn ja English Breakfastin lisäksi on turha haaveilla vaihtelusta, jos ei sitten halua juoda ns. terveyshaudukkeita. Azoreillakin kasvatetaan teetä (Euroopan vanhimmat teeviljelmät on siellä) ja sitä ostettiin haudutusmunan sisään, mutta ei oikein napannut… Nyt on tehty oma sekoitus, jossa on kahta irtoteetä eli Earl Grayta ja azorilaista, lisäksi kuivattua ananasta ja hibiscusta eli siis kiinanruusun kukintoja.

Tästä päästään sujuvasti elämänveteen (eau de vie), joka joissain tapauksissa on giniä. Jostain syystä aluksi kai Espanjassa ja nyt sitten täällä on keksitty tehdä ginistä hipstereitten lempidrinksu ja ehkä sitä voi juoda muutkin. Eli siis hifistellään eri ginimerkeillä, erityisesti tietysti portugalilaisilla, ja mietitään, miten kustakin saisi parhaan irti. Oikeesti kyse on tällasen skeptikon mielestä ihan aidosta kusetuksesta. Jos kastemaljan kokoiseen lasiin pannaan pohjalle ekaksi puoli desiä giniä ja siihen mausteita, se vaikuttaa ihan vakuuttavalta – jos siis niitten annetaan muhia jonkin aikaa. Mutta kun siihen samaan syssyyn sinne heitetään jäitä ja tonicia ja aletaan imemään ääntä kohti, ihan sama, mitä ne mausteet on, ei nyt ihan homeopatiaa, mutta taatusti yhtä vaikuttavaa!

Kastemaljat
Vasemmalla Snow Dog: Wild Snow Dog -gini, sitruunankuorisuikale ja katajanmarjoja (5 €)
Oikealla Gin Tinto: Gin Tinto Red Premium -gini, sirtuunankuorisuikale ja kardemumman siemenpalkoja (9 €) 

Tässä yksi resepti kokeilua varten

5 cl giniä (reseptissä alkujaan BIG BOSS Gin)

1 ohuesti viipaloitu mansikka

1 mulperimarja

kuivattua kiinanruusua

20 cl kunnollista tonic-vettä

Täytä iso –siis oikeesti iso pallopohjainen lasi jäällä. Lisää gini ja mausteet ja sekoittele, kunnes kaikki on kylmiä ja kunnolla sekaisin. Päälle tonicit ja kevyt sekoitus (http://www.sipsmith.com/blog/articles/around-the-world-in-80-gins-portuguese-gin).

Myös Suomessa näköjään kohistaan ginistä, Kyrö Distillery Companyn Napue-gini kuuluu saaneen jossain arvostetussa viinakilpailussa sarjansa parhaan palkinnon (http://www.hs.fi/ruoka/a1437444358242). Tuon Hesarin jutun kuvituksen perusteella ginistä tehyn GT:n maustamismeininki on hyvin samantapainen kuin täälläkin, pari puolukkaa ja napsu rosmariinista, sillähän se hoituu… Iltasanomissa oli samaan makumaailmaan osuva ginidrinkki, jossa sentään puolukasta ja rosmariinista oli tehty makusiirappi juomaa maustamaan, eli vaikutus lie todellinen (http://www.iltasanomat.fi/ruokala/resepti/art-1447898027413.html). Otetaas sille: Terveydeksi – Saúde! Se olis muuten tarpeen, ei oo taksikuskintautia, nyt on kuorolaulajantauti vaihteeksi, mut samaa räkimistä ja pärskintää kuin edellisessäkin...