Em construção

Koko ajan täällä on joku paikka rempassa eli em construção ja hitaasti, mutta varmasti jotain tapahtuukin. Tän meijänkin asuinhotellin aula sai uuden sisustuksen tuossa taannoin ja talon takapuolen partsit on kunnostuksen alla. Vähän tänne tulon jälkeen tekivät hotellissa jotain vesihommeleita, eikä sitä suinkaan pietty tarpeellisen asukeille kertoo, milloin on veden tulo poikki. Onneksi ei kertaakaan käyny niin, että olis ollu joku pesukone päällä tai ite suihkussa samppoot päässä.

Toiminta ei yleensä kuitenkaan todellakaan ole sieltä nopsimmasta päästä. Continenten vessoissa on seinissä designmutikat, jotka on tarkoitettu takin ripustukseen. Edelliset pari talvea yhdessä kopissa mutikka oli särkyneenä ja nyt sitten tänä talvena sen tilalle on ruuvattu ei-niin-designkoukku, mutta ehjä. Samaisessa hygieniatilassa oli viime talven yksi käsienkuivain pois käytöstä, nyt oli sekin korjattu. Samaan tapaan kuin Volto Já voi tarkoittaa paluuta oikeesti pian tai ehkä ensi vuonna tai ei enää ikinä, myös ilmoitukset remonttien kestosta on aika viitteellisiä. On ooteltu yhden ravintolan, Mira Vaun, remontin valmistumista, mutta siellä on kai löytyny joku isompi vika, koska jo kertaalleen maalattu ravintolasali on revitty lattiastaan auki. Liekö valmistuu, ennen kuin omistaja on liian vanha jatkamaan yrityksen pitoa… Täällä kyllä on aika iäkkäitä nuo ravintoloisijat, Arturkin yli seittämänkymppinen. Välillä viiksensä oli iänmukaisesti harmaat, mut nyt on taas väriputkilo heilahtanu, tällä kertaa ihan siistiä tummanruskeaa eikä sitä aika julmaa korpinmustaa, mitä sitäkin on nähty. Käytiin viettämässä osa yhdestä SPP:stä O Barãu -nimisessä ravintolassa, missä oli kanssa yksi rouva, joka oli varmaan samaa ikäluokkaa ja hiukan oli ulkopintojen katteita värjäilty hänelläkii, viiksiä ei kyllä joko ollu tai sit ne oli ajeltu!

Kuppiloissa on kaiken aikaa jotain pientä laittoa menossa, kerran Arturilla oli joku sähkölaitteen näköinen värkki avattuna baaritiskillä montteerettavana, aateltiin, että parempi kun ei tiedetä yksityiskohtia ja siirryttiin hyvässä järjestyksessä sivummalle… Brassibaarin nykyhaltija taas räpläs ulko-oven lukkoa, mie kysymään, että ootko murtautumassa sisään vai ulos, mutta ei hää kyllä ymmärtäny. Yläbaarissa oli viimeeksi koko baaritiski irti ja terassilla tuunattavana, silti palvelu pelas ja tilatun grappan sijaan meille pakkomyytiin jälleen kerran takahuoneesta kaivettua medronhoa, sitä vuorten tanakkaa ilolientä. Taitaa se grappaputeli olla vaan hyllyn täytteenä, luulen ma.

Kaupunkikin tekee koko ajan joitain kunnostustöitä, viime talvena laittoivat Avenida das Comunidades Lusíadas -kadun keskikorokkeet ja liikenteenjakajat uusiksi ja nyt sama näkyy jatkuvan suihkulähdeliikenneympyrän jälkeen Varienta 8:lla. Nuo raitit on Praia da Rochaa eli rantsua lähinnä olevat autotiet, joita pitkin turistit asuntoautoineen sun muineen siirtyy paikasta toiseen – vuan käytteehän niitä tok paikallisettii… Korotuksista on revitty pois kaikki vanhat puskat ja tilalle tuotu enempi japanilaista estetiikkaa, valkoista, tiilenpunaista ja mustaa kiveä graafisesti aseteltuna ja muutama palmu sinne tänne istutettuna. Ihan kivan näköistä, ongelma vaan on se, että nyt ohikulkijoitten korokkeille heittämät roskat ei armollisesti peity mihinkään kasvillisuuteen vaan käyvät aika pahasti silmään.

Joku kaupungin pikkukoppi on saamassa uutta ilmettä...

...ja läheisen talon pihan vuosi sitten aloitettu maisemointi odottaa jatkoa - tai mistäs mie tiijän,
jos se vaikka on ihan valmis jo!

Katutöistä lystein on ollut tuolla rannan läheisyydessä rakennettu ihka uusi katu parkkipaikkoineen ja kääntymispaikkoineen, joka ei vie minnekään. Tai vie, sieltä päästä löyty mustalaisten romuvarasto ja hevostalli, mutta ilmeisesti se ei oo ollu se varsinainen tän infrastruktuuriyritelmän kohde vaan uudet huoneistohotellit, jotka on laman tai jonkun muun takia jääneet haaveitten tasolle. Kadun yhteydestä löytyy myös kivetty jalkakäytävä valaisimineen, joka sekään ei vie mihinkään, mut sattuuhan näitä. On sitä siltarumpupolitiikkaa ja pekkarointia ollu Suomessakin ihan riittävästi, mikäli muistini minua oikein palvelee.

Ja mä kävelen tätä tyhjää tietä...

... eikä polkukaan tää vie mihinkään.

Yksi jatkuvan kehittämisen kohteista on tää meijän olematon kielitaito, mutta aina sitä jotain näihinkin koviin kalloihin tarttuu. Välillä ilokseen huomaa lukeneensa jonkun paikalliskielisen tekstin, ottaneensa informaation vastaan ja jatkaneensa matkaa ilman, että on erityisesti pitäny kääntää juttu suomeksi päässään. Esimerkiksi lähibrassibaarin ikkunassa ollut ilmoitus Churrasco todos os Domingos kerto ihan selkeesti, että joka sunnuntai on tarjolla grillattua evästä – ilmotus pitää kylläkin tulkita niin, että joka sunnuntai, jos nyt ei satu sää tai joku muu pakottava tarve asiaa estämään. Sään suhteen suomalainen ratkaisu asiaan olis tietysti rakentaa sellanen suoja, että sää ei grillausta estä, mutta brassit hyväksyy huoletta sen, että ei se nyt vaan aina onnistu, vaikka kuin olis asia oikein painetussa julisteessa luvattu.

Sen on kyllä huomannu, että meijän kieli slangiutuu, käytetään ihan sujuvasti sekaisin suomee, savoo, enkkua ja portugalia – välillä saattaa sekaan lispahtaa jotain muutakin kieltä, josta osaa jonkun yhden onnettoman sanonnan. Sitten on vielä tää meijän kaikkien ulkomaalaisten ongelma, kun yritetään kertoilla toisillemme paikallisista käynnin arvoisista mestoista. Tuo aiemmin mainittu O Barão (Paroni) oli miun korvissa pitkään Überau, sen perusteella, miten Norski nimen mainitsi. On hänen lempipaikkoaan täällä ja sijaitsee tuolla rantsulla, mutta sen verran yhden sivukadun mutkassa piilossa, ettei myö oltu sitä aiemmin tajuttu, enkä sitä sattuneista syistä sitten googlaamallakaan löytänyt, ennen kuin tajusin ottaa käyttöön Earth-kameran ja ihan järjestelmällisesti aloin kadunvarsia tsekkailla ja oikean kuppilan kohdalla tuli valaistuminen, että tästähän siinä on kyse! Norski muuten sanoo Bacchuksen Nina-koiraa aina stupid cowksi, vaikka on sanovinaan stupid cão, mikä nyt sekään ei oo portugalia vaan sekasotku. Cão estupida taitais upota paikallistenkin ymmärrykseen, Ninotska vaan ei ole ollenkaan tyhmä, vähän dementti vaan.