Juhlat on juhlittu

Juhla- ja sairastelukaudet ohi – toivottavasti ainakin! Juhlimiset jäi aika vähiin, kun tuo sairastelu vei leijonanosan ajankäytöstä. Ensin oli se lentsu kummallakin ja sitten tuli vatsavaivat tilalle. Ei siitä sen enempää, jokainen on varmaan ihan riittävästi räkinyt, oksentanut ja paskantanut, että tietää missä on menty! Mie onnistuin sentään ajotuksessa, sain syötyä niin jouluna kuin uutena vuotenakin, tuo miehenpuoli taas vaan närkki vuoden lopetusaterian antimia. Tänä aamuna vedettiin sitten vaan teetä ja paahtoleipää aika varovaisesti ennen kuin lähdettiin Continenteen ostamaan jotain pientä päivälliseksi. Saatiin matkaan kolme meriahventa (três robalos), siihen sitten lisukkeeksi vähän tähteeksi jäänyttä riisiä ja sattuneista syistä jääkaappiin unohtuneita parsakaaleja – niitä ihania pieniä, pähkinäisen makuisia, toivottavasti maha kestää…

Jouluna oli siis aika suomalaiskansallinen ruokalista, kraavattua lohta ja kinkkua. Ei mitään bacalhauta meille. Bacalhau on sitä kuivattua ja suolattua turskaa, jota myyvät täällä joulun alla hirveitä määriä. Silloin kauppoihin rakennetaan omat bacalhau-osastot, joiden haju leviää joka puolelle. Siellä jengi käy niitä metrin mittaisia lätkyröitä tutkiskelemassa: niitä käännellään, väännellään, koputellaan ja nuuhkitaan ja sen jälkeen, sitten kun valinta on tehty, myyjät joko pakkaa ne sellaisenaan tai sitten niitä sahataan pienemmiksi paloiksi. Bacalhaua syödään kyllä muulloinkin, väittäävät, että reseptejä löytyy jokaiselle vuoden päivälle ja muutama siihen päälle. Ennen valmistusta kala pitää tietysti liottaa ja telkkarista nähtynä siitä tulee kyllä yllättävän mehevän näköistä fisua. Wikipedian mukaan portugalilaiset on maailmanvalloitusaikoinaan yrittäneet suolata ja kuivata muitakin kaloja merimatkojen evääksi, mutta ainoa, mikä on toiminut, oli tuo pohjoisilta merialueilta pyydetty turska.

Uuden vuoden ateriassa noudattelin viimevuotista meininkiä, kaikenlaisia tapasteluja ja viiriäisiä ikään kuin pääruuaksi. Tällä kertaa viiriäiset kypsy paahtumalla uunissa eikä sähkötkään katkenneet kesken kaiken. Oikein hyviä tuli heistä, parempia kuin padassa hauduttamalla. Tapasteluosastolla oli mm. alentejolaista possua ja possusta tehtyä makkaraa, sydänsimpukoita, katkarapuja ja viiriäisen munia, mustekalaa ja rakuunaporkkanoita, tuoreella yrtillä ryyditettynä. Täällä myytävä tuore rakuuna on sitä ranskalaista versiota, jossa on tosi voimakas ja raikas aniksen maku. Suomesta sitä saa käsittääkseni vain kuivattuna ja siksi kotomaassa en koskaan käytäkään kuin sitä. Siellä myytävä tuore rakuuna on venäläistä sorttia, joka maistuu lähinnä vaan ruoholle… Joka tapauksessa jäi ruuasta aika paljon tähteitä, joita sitten siivoilin pakkaseen vuoden vaihteen lähestyessä!

Ei sitä nyt niin hirveesti ollut ja silti jäi suurin osa syömättä...

Vuosi kuitenkin vaihtui ja sitä ihmeteltiin parvekkeelta. Kaukaa näkyi pari ihan oikeaa ilotulitulitusta, mutta myös täällä oli muutama valopää, jotka olivat ymmärtäneen hätärakettien tarkoituksen hiukan väärin. Lähiympäristö sitten näytti enemmän sotatoimialueelta, mutta brassit ne vaan siellä hiukan iloitteli (video). Boa ano!