Telenovela português: Eventos no supermercado

Lähes joka päivä näemme uuden jakson portugalilaisesta saippuasarjasta Tapahtumia supermarketissa. Suomessahan sittarissa käyminen on aika tylsä tapahtuma, kerätään tavaroita kärriin, ostetaan ehkä jotain jostain palvelupisteestä mahdollisimman vähäsen sosiaalisen kontaktin kanssa, mennään kassalle, ehkä jotain sanotaan, ehkä ei, maksetaan ja poistutaan paikalta. Täällä taas jokainen ostostapahtuma on pieni draama ja maksutapahtuma kassalla jo kokonainen antiikinkreikkalainen tragikomedia, johon liittyy paljon keskustelua ja käsien heiluttelua ja hyvin usein paikalle joudutaan kutsumaan joku lisähenkilö esittämään kuoro-osuuden. Kiireisenä ei siis kannata Continenteen tai Pingo Doceen lähteä, ei sieltä nopsasti ulos selviä kuitenkaan.

Continentessa kuitenkin liki päivittäin käymme, vettä kun pitää olla kantamassa kotiin jatkuvasti, ja silloin tällöin aloitetaan tsajulla ja sämpylöillä. Jouluviikon alussa sattui hauska juttu kahvilassa. Seistiin muiden asiakkaiden takana odottamassa omaa vuoroa ja kun se sitten tuli, meitä varten oli tiskillä valmis kattaus. Samalla kun oli palvellut muita asiakkaita Viikunan Ludde eli jalkapalloilija Luís Figoa muistuttava tarjoilija oli tehnyt myös meidän tilauksen… Vähänks oli pöljä olo – otettu, mutta pöljä! Ja tämä palvelu on nyt sitten toistunut siitä pitäen.

Continenten ostokset.
Vettä pittää olla päivittäin, hetelmiä usseesti ja sitten kaikkee muuta kans.
Kuitti on ostoksien määrästä riippumatta aina kilometrin mittanen ja hyvin informatiivinen.
Kantamiseen käytetään Continenten omaa kassia ja erittäin hyviksi havaittuja reppuja.

Marketissa on pari asiaa muuttunut sitten viime vuoden. Valikoimat on parantuneet, on esim. tarjolla enemmän tarpeita aasialaiseen ruokaan ja kemppariosastollakin on enemmän valinnan varaa. Isoin muutos on kuitenkin se, että vihannesosastolla ei ole enää vaakoja ja vaakahenkilöitä. Aiemmin nimittäin keskellä osastoa nökötti muutama vaaka, joiden ääressä äärettömän maagisesti toimineet vaakahenkilöt ottivat vastaan pussitetut etelän hetelmät ja muut ostokset, punnitsivat ne, näpyttivät oikean koodin koneeseen liki valonnopeudella ja liimasivat hintalapun pussiin, jonka sitten lopulta sulkivat taikurin ottein pyöräyttämällä. Nyt punnitseminen on siirtynyt kassoille, mikä tietysti lisää draamaa päivittäiseen saippuasarjaan…

Tuo miun mies tuumasi joku aika takaperin, että tällä kertaa ollaan enemmän ”sisällä” näissä systeemeissä. On kanta-asiakaskorttia ja muutenkin ollaan paremmin perillä siitä, miten asiat toimii. Kävi tuossa joku aika takaperin niinkin, että ostettu tuote eli muistilehtiö jäi maksamisen jälkeen kassalle. Seuraavana päivänä asiakaspalvelutiskille kuitin kera ja ongelmaa selvittämään. Isosta kirjasta löytyi käsin tehty merkintä kassalle unohtuneesta tuotteesta ja niin mie sitten kävin noutamassa vastaavan tuotteen myymälän puolelta ja sitten tuli merkintää niin kirjaan kuin meidän kuittiinkin, mutta arvokas tavara (hinta n. 70 senttiä) oli lopulta päätynyt oikealle omistajalleen! 

Palvelutiskejäkin käytetään enemmän kuin viimeeksi. Lihatiskillä (talho, joka tarkoittaa myös viiltää) viiltelyn seuraaminen on omanlaisensa hupi. Lihanleikkaajamyyjien takana on leveä tiski, jolla pienitään ruhonosia aika ronskeilla otteilla ja kun lihakirves heilahtaa oikein kunnolla, myös asiakkaat saattaa saada vähän roisketta, mutta haitannooko tuo! Joka tapauksessa lihapalan ostoonkin kannattaa varata riittävästi aikaa, koska täällä moni paikallinen tuntuu ostavan evästä ainakin koko viikoksi ja sehän ei hetkessä tapahdu, kun jauhelihatkin enimmäkseen tehdään tilauksesta. Myös kalatiskillä (peixaria) palvelu pelaa, ahvenet sun muut suolistetaan ja suomustetaan sen kummemmin kyselemättä, ainoastaan käsittelystä kärsivät fisut, kuten makrillit ja sardiinit (jos niitä siis olisi tarjolla) jätetään asiakkaan hoidettaviksi.

Yleisesti ottaen Continentehan on elämän keskuspaikkoja täällä. Kyseessä on siis ostoskeskus – pieni kylläkin – eikä pelkkä ruokakauppa. Keskuksesta löytyy ainakin alus- ja päällysvaatteita ja hintatasonkin voi valita, NOSin ja parin muun telefirman myyntitiskit, käsikauppalääkkeitä ja muuta asiaankuuluvaa myyvä terveyskauppa, kirjakauppa, optikko, tabacaria-papelaria (tupakka- ja paperikauppa), pankki, kiinteistönvälittäjän koju, pari erillistä kahvilaa ja kokonainen ravintolamaailma, jonka yllä mainitussa kuppilassa Mundo do Café:ssa käydään siis aika usein aamiaisella.

Tarroja ja veitsiä (Selos e facas)
Ylemmät veitset on pihviveitsiä ja alempi pikkukätöseen sopiva yleisveitsi.

Nyt on vihdoin shopattu sen verran ahkerasti, että parikin veitsien keräilykuponkia on täyttynyt tarroista ja haluttu veitset on kannettu kotiin. Pikkuinen japsityylinen yleisveitsi (faca santoku pequena) on mieleinen ja käteensopiva. Muistuttaa olemukseltaan puolitoista vuotta sitten Samposta läksiäisiksi saatua liikelahjaveistä, joka on (oli... ihan kaikkea ei ole vielä menetetty) valitettavasti keraaminen: tosi hyvä ja terävä, mutta ei kestä kolhuja ja jos ei miun keittiössä kestä kolauksia, on historia aika lyhyt. Pihviveitset (facas para bifes) ei olleet niin hyvät kuin olisin toivonut, mutta hinta-laatusuhde on kyllä ihan kohdillaan ja vielä on keräilyaikaa jäljellä ja uusia tarroja kupongissa, ehkä niitä tulee vielä pari käytyä hakemassa...