Where have all the sardines gone?

Olemme nyt kuukauden päivät syöneet täällä mitä milloinkin, mutta yhtään sardiinia ei ole tullut vastaan. Ei niitä viime talvenakaan usein ollut tarjolla, mutta oli kuitenkin. Piti siis alkaa asiaa selvitellä.

Yksi selitys löytyi netistä anarkistisesta aikakausilehdestä Väärinajattelijasta (http://www.vaaris.org/no3/turismin.htm). Sen mukaan, kun aikanaan on alettu rakentaa Portimãosta turistirysää vanhan kalastajakylän paikalle, on rantoja ruoppaamalla tuhottu sardiinien ravinnokseen käyttämien minimaalisen pienten simpukoiden yhdyskunnat. Eli tämän selityksen mukaan syynä ei olisi ainakaan alkujaan ryöstökalastus.

Oli alkuperäinen syy mikä hyvänsä, sardiinit on vähissä. Vuosille 2012–2015 on tehty jonkunlainen kalastuksenrajoitussuunnitelma, jonka avulla Portugalin ja Espanjan sardiinikannat pitäisi saada nousuun. Vuonna 2013 MSC (Marine Stewardship Council) eli pulju joka valvoo ja sertifioi sitä, että kaupattavat fisut on vastuullisesti pyydetty, oli jo asiasta niin vakuuttunut, että palautti portugalilaisille säilykesardiineille sertifikaattinsa. Oli ilmeisesti hätiköity päätös, koska 2014 sertifikaatti peruttiin uudelleen ja syyskuussa Portugalin hallitus kielsi sardiinien kalastuksen. Kalastajille ja kalastusveneiden omistajille on tietysti luvattu korvauksia elinkeinonsa – toivottavasti tilapäisen – menettämisen takia. Espanjassa on käsittääkseni tehty vastaavia päätöksiä. Nyt sitten jännätään, miten tilanne etenee.

Kun ei oo sardiineja, syödään sitten jotain muuta.
Tässä on nautittavaksi meriahventa oreganolla maustettuna.

Viime sunnuntaina käytiin tutustumassa kalastustarinan alkuun Portimãon museossa. Tarkoitus oli tehdä yleisluontoinen kulttuuriretki, mutta paikan päällä siitä tulikin ihan aito sivistymiskäynti. Museo on nimittäin tehty entiseen kalatehtaaseen eli siellä on tehty kaloista, erityisesti sardiineista, purkkisäilykkeitä. Siellä on edelleen näytillä tuotantoketjun osat, joista on rakennettu eräänlainen dioraama. Sen sijaan, että ihmisistä olisi tehty aidon näköisiä, he ovat kuin valkoisia aaveita tehtäviään toimittamassa – ei sen puoleen, siellä on myös vastaavia sardiiniaaveita parvitolkulla! Homma toimii ehdottomasti paremmin kuin jos hahmoista olisi tehty oikeiden Manuelin ja Manuelan näköisiä, puhumattakaan tietysti kaloista, varsinkin hajun puute olisi heti alkanut häiritä, että ei ole kuitenkaan aitoa tämä, ei. Työvaiheiden vieressä voi katsella lyhyttä videonpätkää, jossa eri vaiheet on kuvattu oikeiden ihmisten tekeminä. Pätkät on otettu aikanaan, jalostusteollisuuden kulta-aikana, Portimãossa kuvatusta elokuvasta, jonka voi katsoa myös kokonaan. Sitä katsoessa meinasi parku päästä, onko tämä turistihösäys nyt oikeasti tuon kaiken menettämisen arvoista… Se sentään ilahduttaa, että yrittäävät ihan oikeesti tehdä oikeita päätöksiä asioiden korjaamiseksi.

Museoon voi muuten tutustua myös virtuaalisesti, osoite on: http://museudeportimao.pt/externalPages/visitavirtual/Entrada_Recepcao.swf