Parasta katseluaikaa – aikaa olis, muttei katseltavaa

Miulle on jäänyt hiukka epäselväksi edelleen, mikä mahtaa olla portugalilaisen telkkarin prime time. Aamuteeveeohjelmia tulee useammalta kanavalta, niissä on yleensä samat uutiset. Mielenkiintoista on se että yleisluontoisen tekstiselvityksen lisäksi ne myös tulkataan viittomakielelle simultaanisesti. Lämpötiloja myös ennustellaan, mutta vain alabannerissa. Enemmän keskitytään Lissabonin (ja kai muidenkin suurempien kaupunkien) liikenne ruuhkiin. Yhdellä kanavalla tilanne kerrotaan tosi näyttävillä grafiikoilla, toisella simultaanitulkki saa väistyä pienemmän esityksen tieltä. Ohjelmien, jonka nimessä on Manhã (aamu) jälkeen sitten siirrytään päiväohjelmiin (nimessä Tarde), jotka on erilaisiin lauletaan ja visaillaan -hupsutuksiin höystettynä saippuasarjoilla ja sehän on ihan ok iltapäivän ratoksi, jos niitä vaan hermot kestää katella. Mutta sitten kun tulisi se aika, että voisi keskittyneesti alkaa jotain töllöstä tuijotella, ei sieltä edelleenkään tule oikeastaan mitään, mihin viitsisi paneutua. Katsottavia ohjelmia näytetään joskus puolen yön tietämissä. Myös Voice Kids tuli siihen aikaan, että lastenohjelmaa keskellä yötä, hmm…? Eihän se nyt todellakaan olisi miun suosikkilistan kärjessä, vaikka tulis mihin aikaan, mutta lähetysaika kyllä ihmetytti. Mahtaakohan aikataulutus johtua perinteisestä ruoka-ajasta, syömäänhän täällä asetutaan aika paljon myöhemmin kuin Suomessa, tierä häntä.

Tällaista RTP:llä, tän nimi ei muuten olekaan mitään Manhãa vaan Bom Dia Portugal,
joka siis tarkoittaa Hyvää huomenta, Portugali (ota näistä siis selvää, koska dia = päivä eikä aamu...)
Oikealla alkaa tulkki, joita on myös päivän suorissa viihdelähetyksissä.

Täällä Oceano Atlanticossa telkkari näyttää kanavia huonommin kun Presidentessä, jossa oli sentään muutama ulkomaalainen kanava, meijän kannalta brittiläiset tärkeimpinä. Nyt on vaan erilaisia paikallisia ja muutama elokuva- ja ns. tiedekanava. Elokuvakanavien ohjelmistossa kriteerinä on se, että pääosassa on joko Schwirzenaggerin Arska tai Syltty ”Rennyn paras kaveri” Stallone. Ns. tiedekanavat näyttää erilaisia tirkistelydokkareita tai videokoosteita ihmisen kyvystä teloa itseään tieteen kaapuun puettujen ”älä tee tätä kotona” -hurskastelujen kera, juontajanaan Richard Hammond.

Maailmanloppua voi odotella 24h-uutiskanavien kanssa, on pari paikallista, Euronews, BBC World ja CNN. Välissä voi käydä ihmettelemässä VH1:llä 80- ja 90-lukujen musiikki- ja vaatehullutuksia. Sitten on Mezzo, ranskalais-venäläinen viritys, jolta tulee joko klassista tai jatsia, ei mitään muuta. Sielläkin lähetysajat vaan on sellaiset, ettei oikein ole saanut mitään kokonaista katsottua/kuunneltua, vaikka pätkäistuntojen sisällöt on olleetkin ihan mielenkiintoisia.

Mukana tuodut lukemisetkin on nyt luettu, pitää yrittää käydä joko Continenten kirjakaupasta tai jostain kirpparilta loppuajaksi hakemassa viihdykettä, in English, I presume. Tarina kertoo, että Algarven Suomi-Seuralla olis kirjasto, mutta yritetään välttää kanssakansalaisia viimeiseen asti. Ainahan sitä voi yrittää saada jotain selkoa asioista portugalin kielellä, päivittäin jotain yritetään, mutta on se vaan niin vaikeeta…

Aamupostia yritän lueskella aina, kun käsiini saan.
Tässä kotiin viikko sitten ostettu sunnutaikappale, josta on edelleen ISO osa selvittämättä!

Oikeestihan miulle riittäisi, kun telkkarista tulis jalkapalloa, snookeria ja taidedokkareita ja voisi neuloskella siinä sivussa. Nyt tuo toinen vaan on alkanut ottaa nokkaansa pölystä ja vähän omakin nenu tukkoilee, joten lankaleikit on siirretty ulkotapahtumiin ja pitää keskittyä pelkkään töllöttämiseen. Eurosport täällä sentään näkyy, joten snookeria on aina silloin tällöin on tarjolla ja Africa Cup of Nations -turnauksesta näyttäävät aika paljon pelejä. Valioliigajalista käydään katsomassa baareissa ja taiteen syvin olemus saa odottaa Suomea ja Teemaa. Muun viihteen vähäisyyden takia on tullut katsottua jopa talviurheilua ja kun ei ole tullut hiihtelyä seurattua niitten tiettyjen Lahden kisojen jälkeen, on kaikki tyypit ihan outoja. Ilmeisesti Suomessa äijät ei urheile lumilajeja enää ollenkaan (niissä kisoissa, joita oon katsonut ei oo yhtään ollut, ainakaan tuloslistalla asti), akat sentään porskuttaa, Mäkäräinen tietysti etunenässä. Mäkihypyssä yksi nimi kyllä yllätti ihan kybällä, että Noriako Kasai hyppää edelleen ja pärjää, eikös se ole jo 100-vuotias? Viime aikojen aamujen ilo on ollut Australian avoimet, en muistanukkaan, että tennistä on niin lysti katella. Oon edelleen traumatisoitunu siitä (oisko ollu 1980) Wimbledon-matsista, jossa Ruotsiin oma BB pelas ameriikkalaista kikkarapäätä McEnroeta vastaan ja Yle lopetti sen näyttämisen just ennen loppuhuipentumaa…