Sosiaalista käyttäytymistä

Viikko sitten sunnuntaina Portimãossa. Käytiin lounastamassa Praia da Rochassa Tokyossa, joka oli ihan täynnä. Suurin osa paikallisia ja sitten pari kolme pöytää meitä muualta tulleita. Hyvää ruokaa niin kuin yleensä. Sitten Bacchus Bariin maitokahvia ja brandya jälkkäriksi ottamaan.

Myös pari turkinkyyhkyä näyttää käyttävän hyväkseen
Bacchuksen hiljaisia hetkiä ja käyvän ruokailemassa papukaijan siemenkupilla.
Nyt sitä keekoillaan niin viattoman näköisinä baarin viereisessä puussa.

Baari oli ihan hylätty, omistajan poika (hiton paljon tätä nuorempi, mutta ilmeisesti Artur (?) on lisääntynyt myöhään) tyttöystävineen ja yksi omistajan kaveri oli syömässä. Myö asetuttiin kantatelkkarin ääreen peliä odottamaan, kaikessa rauhassa. Baarin pr-koira Nina iski taas takapuolensa miun vasemman jalan viereen ja odotti/vaati rapsutuksia. Siinä myö kaksi tanakan keskiruumiin ja paksun takaliston omaavaa naarasta sitten oltiin taas sulassa sovussa, mie rapsutan ja Nina pöllyää karvaa… Lopulta hää sitten keikahti ottamaan oikein kunnon päikkärit, eikä mikään häirinnyt.

Jossain vaiheessa sitten omistajakin tuli kehiin ja möi meille tilaukset. Peli oli Man City vs. Arsenal, ja myö ihmeteltiin, missä on Arsenalin-mies. Tulihan hääkin sitten lopulta, puolessa välissä eka puoliaikaa. Tän Arsu-tyypin kanssa ei olla yleensä paljon juteltu, korkeintaan pari sanaa vaihdettu pelitilanteesta. Hää on yleensä yhtä sosiaalinen kuin myökin, eli don’t talk to me… Nyt kuitenkin keskusteltiin ihan enemmänkin. Omistajankin kanssa haastettiin tavallista runsaammin, ja hää ihmetteli missä on kaikki ne ihmiset, jotka edellisenä päivänä oli sanoneet tulevansa katsomaan peliä. Jo paria viikkoa aiemmin hänen läksiäisiksi sanomansa ”Oli mukava kun tulitte”, oli ihan aitoa tunnetta täynnä ja ilmeisesti se johtuu tästä asiakaskadosta. Edellisenä sunnuntaina oli väkeä ihan kuin vuosi sitten ja nyt sitten taas ei oikeastaan ketään.

Bacchuksesta kotiin kammetessa käveltiin taas brassibaarin ohi ja meinattiin mennä oluelle. Katottiin oven läpi, että täällähän on yksityistilaisuus, joten ei kun pois. Omistaja näki meijät ja huitoi, että tänne vaan ja syöksyi ukselle: sisään, sisään! Meillä on täällä synttäribileet, mutta mukaan vaan. No, myö sisään ja ostettiin juotavaa. Juotavan kanssa tuli pyytämättä ja yllättäen syötävää puhvetista ja joku tyyppi tuli toivottamaan tervetulleeksi, häntä poskisuudelmin kiitin (Feliz Aniversário), oli yksi synttärisankareista. Siellä nimittäin juhlittiin kaikkia yhteisön kahdeksaa tammikuussa syntynyttä tasapuolisesti, näin ymmärsin. Yksi juhlakaluista täytti neljä vuotta. Liekö hän se taitava lapsukainen, jonka tanssitaito ja rytmitaju oli ihan käsittämättömiä. Tää pikkujätkä tajus musiikin rytmin ja tyylin tosi hyvin ja veti ihan kybällä diskovalolenkkareitten ledien vilkkuessa – vähän teki mieli osallistua, mutta onnistuin tällä kertaa hillitsemään haluni!

Viikolla käytiin Aquassa, joitakin asioita kun ei saa Continentesta vaan pitää raahustaa ostoshelvetin Jumbo-markettiin. Hoidettiin päivän lounas siellä sellaisessa ”maksa ruuan painon mukaan” -puhvetissa, osa safkasta oli intialaisvaikutteista ja ihan ok, mutta ei se nyt mitään riemunkiljahduksia aiheuttanut. Tultiin pois Eläkeläis-Expressillä ja pysäkiltä tulessa ylemmän lähibaarin kohdalla tuli tarve saada bica eli paikallinen espresso ja huikka grappaa sen kanssa, että ruuansulatus lähtis käyntiin, kun oli vähän jymähtänyt olo. Bican sai ihan tilauksen mukaan, mutta eihän se omistaja hyville (hyväuskoisille?) kanta-asiakkaille mitään italialaista viinaa myyny, kävi taas takahuoneesta hakemassa sen vuoristoviinapullon ja ei hyvää päivää, kun se on tanakkaa ainetta! Jopa meikäläisellä teki tiukkaa sen kanssa, mutta urheasti juoma vaan ääntä kohti ja omalle sohvalle toipumaan. Miehän en yleensä viinaa oo säikähtäny, muistan jo kaukaa menneisyydestä kun pikkuveljen kaverit oli vähän vauhti päällä Imatrankoskella ympyräparkissa ja halusivat välttämättä, että kaverin sisko ottaa heijän kanssa huikat taskulämmintä kossua, eikä osallistuminen aiheuttanu mitään ongelmaa!

Keskiviikkona siivoojanpakoiluretkellä oltiin sitten viisaampia ja tilattiin viattomat lasilliset punaviiniä, etteikö vanhat koirat oppis uusia temppuja, muka.