Me kaksi ja Irene (?)

Olen aina aatellut, etten voisi pitää seinällä ihmisen naamaa tauluna – siis naamataulut olis ihan out – koska se vaatisi reagointia siihen toisen ihmiseen. Vaan niin me täällä asustetaan ihan viehättävän nuoren naisen kanssa, joka hän itse tai joku klooninsa on tainnut tulla tutuksi jo jossain aiemmassa hotellissa tällä seudulla. Valokuva on ihan ok ja siksi kai levinnyt tämän tyyppisiin tarkoituksiin ja ehkä juuri siksi olen päättänyt hyväksyä Irenen (?) osaksi meidän huushollia. Kuvan on alkujaan ottanut Uwe Ommer, joka on ollut alan ammattilainen jotakuinkin yhtä kauan kuin meiksi on ollut olemassa. Irene (?) on Black Ladies II -kirjan kannessa.  Herran CV:stä löytyy myös yksi Pirellin kalenteri, vaikka ei hän nyt ihan pelkästään alastomahkoja naisia olekaan kuvannut.

Me  kaksi, Irene (?) ja bromeliat

Se, etteivät vieraat kasvot seinällä häiritse liittyy osittain varmaan siihen, että olin syksyllä koko ajan kasvojen kanssa tekemisissä ja jotenkin ne menettivät merkityksensä ja sehän on oikeasti aika hirvittävä ajatus. Sentään kuitenkin, miulle on joskus aikanaan tehty työkkärissä joku testi, jonka mukaan olisin erityisen empaattinen (tai oikeastaan, testaaja väitti että sympaattinen ja kun mie väitin, että testi tuskin voi ilmaista miun sympaattisuuttani millään tavalla, testaaja oli vallan hukassa, joten ehkä testin tulos ei muutenkaan ollut kovinkaan vakavasti otettava), mutta olen kyllä yleensä aika hyvin kartalla ihmisten mielialojen suhteen ja siksi en halua katsella naamoja, koska reagoin niihin ja reagoin kyllä edelleen myös luokassa, vaikka oikeastaan yritin olla reagoimatta. Toisaalta, miulle on ihan hiton vaikeaa tunnistaa kasvoja, vuosien mittaan erinäisissä koulutustilaisuuksissa meitä oli lauma samannäköisiä akkoja joka kerta, nimet vaan vaihtui – tarkistin nimittäin vertaamalla luetteloja, joko kaikki oli eronneet, menneet naimisiin tai muuten vaan keksineet uuden identiteetin tai sitten ne ei oikeesti olleet samoja kuin vastaavassa tilaisuudessa edellisenä vuotena.

Työkkärin luotettavuus/tehokkuus on muuten muutenkin taas saanut uusia ulottuvuuksia. Siellähän on nykyisit tämä ”älkää soittako meille, me soitamme teille” -toimintatapa käytössä. Kun kävin ennen joulua katsomassa omia tietojani, siellä luki, että te-toimisto ottaa yhteyttä 13.1.2015. Mie tietysti kilttinä tyttönä varmistin kerrankin, että puhelimessa oli latinkia ja ääni päällä, vaan ei se silti soinut eikä soinut seuraavanakaan päivänä. Uudelleen siis omia tietoja kaivamaan ja kaikessa hiljaisuudessa soittoajaksi oli muutettu 12.7.2015…

Irene (?) on aika passiivinen asuinkumppani, ei toisaalta sotke muttei myöskään siivoa. Vaikka meille tehdään viikkosiivous, eihän se ihan riitä pitämään kämppää kondiksessa. Ostettiin sitten kiinakaupasta alta vitosella ihan hyvä mikrokuitumoppisysteemi, jolla voi enimmät villakoirat hätistellä ulos parvekkeelta. Pöydiltäkin pölyjä yritetään pyyhiskellä, mutta täytyy kyllä sanoa, että on ihan helvetinmoinen keksintö tehdä pöydät mustaksi värjätystä viilusta. Ihan sama, kuinka usein niitä puunaa, ei minkään valtakunnan vaikutusta, aina ovat siivottoman näköisiä, etenkin auringon paistaessa sisään eli lähes joka päivä klo 14 - 18. Seinällä on samaa kamaa pari hyllyä, mutta onneksi niin, ettei aurinko niihin osu. Tasot on kaiken lisäksi täynnä kirjoja sun muuta, joten ei pöly paljon haittais muutenkaan. Joulun odotuksen iloksi hommatut yläritsillä keikkuvat bromeliatkin on kaikkien yllätykseksi edelleen hengissä, vääntäävät jopa poikasia!

Päivittäiseen kotitaloudenhoitoon kuuluu tietysti tiskaaminen, kun melkein joka päivä ite jotain evästä väännetään. Onneksi täällä on tuo kone, hiukan oikullinen (saa ihme sätkyjä välillä, huutaa kuin syötävä ja kaikki valot vilkkuu kuin äärimmäisessä hädässä), mutta sikäli toimiva, että tulee enimmäkseen puhdasta. Tiskiharjojahan tämä maailman kolkka ei tunne, joten pesusienilinjalla mennään käsinpesutilanteissa, jolloin astiapesukoneen korit saa toimittaa kuivauskaapin virkaa. Pyykkiä pestään kerran pari viikossa ja yleensä kuivatus onnistuu parvekkeella. Nyt on ollut vähän sateisempaa, niin pitää koko ajan kytätä, nostetaanko teline sisään vai antaako olla ulkona. Tammikuun alussa vähän jänskättiin, paljonko on joulukuun sähkölasku, kun kaikkia värkkejä on käytetty huoletta, mutta hatusta vedetty budjetti (n. 70 euroa/kk, perustui siihen, että täällä sähkö on noin tuplaten sen hintaista kuin Suomessa) piti yllättävän hyvin kutinsa. Vähän vajaalta kuukaudelta maksettiin 63 euroa. Siivoukseen on mennyt 25 € / vko, joten se lähtiessä arvioitu 700 per kuukausi asumiseen on pitänyt kutinsa. Jos joudutaan ottamaan käyttöön ilmalämpöpumppu, sitten ei enää tiedä...

Tää kämppä on helppo pitää puhtaana tai ainakin siistinä, kun täällä on niin vähän kamaa eikä yhtään mattoa. Makkarissa sänky, yöpöydät, yksi sivupöytä ja sen viereen olkkarin ruokapöydän äärestä raahatut kaksi tuolia, jotka toimii käytössä olevien vaatteitten telineinä. Olkkarissa iso ja erittäin kelvollinen sohva, sohva- ja sivupöytä, tv-taso, ruokapöytä, pari ruokapöydän tuolia ja yksi pieni nojatuoli, joka on niin lutunen, että jos mahtuisi matkalaukkuun, ottaisin mukaan… Makkarissa oli kaksi käyttökelpoista koristetyynyä, joten ne siirrettiin oitis sohvalle, nyt niiden avulla on helppo rakentaa hyvä asento. Täällä on muuten oikein hyvä valaisintilanne, näkee lukea ja neuloa ihan ilman ongelmia, istui sitten sohvassa tai tuolilla.

Pikkutuoli oli saanut vähän siipeensä, kun tultiin, muttei mitään niin vakavaa, etteikö pieni sessio neulan ja langan kanssa olis korjannut tilannetta. Myös sohvapöytä oli vähän kärsinyt kulmista, ilmeisesti muutkin on onnistuneet keikauttamaan sitä voimalla lattiaan silloin ja tällöin, enkä vaan mie. Kuinkahan paljon on laseja mennyt sirpaleiksi? Yhdestä nurkasta repsotti viilu (vähän askarteluun ostettua paperiliimaa, tuoli pitämään repsotusta paikallaan kuivumisen ajaksi ja taas toimii) ja toisesta viilu oli hävinnyt kokonaan. Jälkimmäiseen rankalla kädellä mustaa tussia (ostettu pakastepussien merkkaamiseen) ruskeaan lastulevyyn, eikä hölmömpi ees huomaa, että siinä on joku fiba.

Ennen

Jälkeen

Joulupyhien aikaan viikkosiivouksen kanssa meinasi mennä hermo. Meillä on sovittu, että siivooja käy joka keskiviikko n. klo 15. Joulu- ja uuden vuoden aatothan oli keskiviikkoja ja sen lisäksi hotellissa oli ihan kelpo täyttöaste. Myö yritetään pysyä siivouksen aikana poissa jaloista, mutta niinhän noina kahtena aattopäivänä sitten kävi, että ihan turhaan oltiin pakoilemassa. Kuuden maissa respaan ihmettelemään, tuleeko ketään vai mennäänkö samoilla paskoilla. Eihän se muuten niin tarkkaa olis, mutta siivouspäivinä jätetään pyyhkeet kylppäriin, missä ne ei kuivu ikuna, ilmankosteus on sen verran korkea muutenkin ja siellä suihkun jälkeen varsinkin eikä siellä ole mitään paikkaa, minne ne voisi levittää, ei edes koukkuja. Muina päivinä ja öinä henkilökuivaimet on koko ajan kuivaustelineessä tuultumassa. Siivoojakyselyjen jälkeen respa reippaana soitteli jollekin siivousvastaavalle ja tulihan sieltä joku ja myö vastapäiseen baariin kyttäämään siivouksen etenemistä, sinne kun näkyy meidän ikkunat, joiden verhojen ja metallikaihtimien asennosta näkee, milloin taas voi palata.

Yksi siivouksenvälinen temppuilun aihe ovat nämä hemmetin lakanat täällä! Jos vielä tänne uudestaan tullaan, voisikohan sitä jotenkin eri maksusta saaha ihan tavalliset finskit pussilakanat (pakko oli muuten googlata, toisin kuin tuo tiskiharja, pussukat on kai alkujaan germaanien keksintö 1800-luvulta  – viel gut gemacht!) käyttöön… Nää täällä, ainakin hotelleissa, harrastaa vieläkin näitä kamalia päällyslakanoita ja mie tällaisena korkkiruuvinukkujana olen niitten kanssa ihan kusessa. Toinen kusinen paikka on suihku, jonka olemassa olosta standardina hotellihuussissa kai saa sitten kiitellä brittejä.  Suihkuun päästäkseen on kiivettävä kylpyammeeseen ja sitten taas myös pois sieltä – ja jos joku on joskus nähnyt aikuisen miut ja soutuveneen, on jotenkin jyvällä siitä, ettei se ihan Bolshoi-balettia ole se, miun kampeaminen ammeeseen ja taas takaisin, eikä se amme edes heilu kuten se venho…