Surinaa korvissani

Kaupungilla kulkiessa ja Continenten kassalla jonottaessa korvissa surisee kaiken aikaa. Syynä eivät ole sen paremmin kärpäset kuin päänsisäiset äänetkään vaan tämä ihanainen portugalin kieli. Portugalilaiset osaavat surisuttaa ärrää ja suhisuttaa ässää niin monilla eri tavoilla, ettei osaa kuvitellakaan. Kieli kuulostaa toisaalta vähän samalta kuin venäjä, jossa myös ässät on arvossaan. Toinen yhteinen tekijä on äänne, joka käydään tekaisemassa jossain kurkun pohjilla, venäjässä se on se hassu i:n ja y:n yhdistelmä ы ja portugalissa ainakin ã. Kerran kassajonossa menikin vähän aikaa, ennen kuin tajusin, että takana puhuttiinkin venäjää.

Oma lukunsa ovat ärrät, varsinkin tuntuu että täällä etelässä niitä pyöritellään tosi pehmeästi ja toisaalta sitten saadaan aikaiseksi ääniä kuin sirkkelisahasta. Taksikuski, jonka kyydissä tultiin Farosta tänne, sanoi kotialueensa nimen niin, että se oli enemmän klingonia kuin ihmisten kieltä: alGKRRFF siis Algarve. Kiitos eli obrigado taas voi tulla ärrien osalta ulos niin, että kuulostaa kuin tiputeltaisiin aitoja helmiä hienoimpaan kiinalaiseen riisiposliinikuppiin, johon on eksynyt pala samettia, johon se viimeinen helmi kevyesti pompahtaa ja muodostaa sanan lopun pehmeääkin pehmeämmät g- ja d-kirjaimet… lässyä, tiedän!

Kokeilkaapa kirjoittaa Google-kääntäjään suomeksi seuraava lause ja pyytäkää kääntämään ja sitten lausumaan se portugaliksi: ”Asun huoneistossa 333 joka sijaitsee kadulla Mario Teixeira Gomes”. En tiedä, onko moista Mariota ollut ikuna ollut olemassa puhumattakaan, että hänelle olis katua nimetty, mutta idea tullee selväksi, luulen ma!

Tältä sen pitäisi siellä kääntäjässä näyttää.
Tosta kajarinkuvasta kuulee sitten ääniä, jos vaan masiinassa on äänet päällä.

Myös tervehdykset on täällä vähän eri kuuloisia kuin RTP:n eli yhden paikallisen tv-kanavan toimittajilla. Kun siellä sanovat Hyvää huomenta eli Bom dia se on melkein kuin boum dsia, täällä taas ihan selvästi boun’dia. Hyvää uutta vuotta täällä on boan tai boanv kun se telkkarissa on boa ano novo eli jotakuinkin niin kuin se kirjoitetaan. Eli suomeksi sanottuna, on kielen opiskelu vielä vähän vaiheessa! Ostin kuitenkin Continente Magazinen, jossa on paljon reseptejä (näin joulun jälkeen ei onneksi enää bacalhauta) mutta myös lyhyitä artikkeleita, joista yritän alkaa ottaa selvää.

Joskus surina voi olla myös jotain muuta kieltä, yhdenkin kerran fudiksenkatselukeikalla luulin kuulevani hollantia, mutta saksaa se sitten vaan olikii… syynä erheeseen saattoi olla se, että nämä elämäntapahevihipit (pitkä tukka, bandana päätä koossa pitämässä, AC/DC-nahkaliivi, nauhattomat ties mistä hommatut kuviolliset tennarit ja ikää n. 65 v.) poltteli sätkissään aineita, joiden tuoksu vei suoraan Amsterdamiin… Täällähän tupakkalaki ei ole niin ankara kuin kotomaassa vaan täällä alle sadan neliön restaurentut voi itse päättää, onko ne savullisia vai savuttomia, ilmastoinnin vaan pitäisi olla kunnossa. Siihen ilmeisesti riittää se, että moni kuppila on käytännössä suurimmaksi osaksi terassi, jonka saa näin viluisaan talviaikaan kuitenkin jotenkin erilaisilla liukulaseilla suojattua. Ruokapaikat on yleensä laidastaan savuttomia, baareja on sitten kumpaakin sorttia. Meijän kantis Bacchus on sisätiloiltaan savuton, ja tuskin oliskaan kantis, jos siellä sais röyhyttää.

Tässä yönä edellisenä ei päässä sitten enää surissut vaan suorastaan pärisi: saatiin uudet naapurit ja herrashenkilö oli jostain mielensä niin pahoittanut ja sitä sitten keskellä yötä puolisentoista tuntia kuunneltiin. Suomen kirosanat oli hyvin hallussa, saatana oli kovasti voitollinen, perkele tuli hyvänä kakkosena, mutta kyllä ne muutkin arvoisensa osan saivat. Ikävä kyllä, vaikuttaa siltä, että tänä yönä saatetaan kuulla encore, vaikkei kyllä olla yhtään mitään toivottu, ei edes, että soittakaa Paranoid…!

Fique bem e seja feliz!

Hyvää jatkoa ja olkaa onnellisia – kai…!

Lainaus on Continente Magazinen pääkirjoituksen lopusta.