Lähialuematkailua

Käytiin viettämässä keskiviikkopäivää naapurikaupunki Lagosissa. Käveltiin ensin kylmässä talviaamussa (ihan totta, hengitys oikein huurusi) asemalle, ostettiin 8 eurolla menopaluuliput lähijunaan ja sitten ei kun oottelemaan. Se osuus muistutti junanodotusta VR:n Suomessa, lähtöaika tuli ja meni, muttei juna… No, saapuhan se sieltä sitten lopulta ja päästiin matkaan. Tää lähijuna suhaa Portugalin etelärannikkoa edestakaisin, Lagos on tässä suunnassa päätepiste ja siellä onkin ihan hieno, uudenaikainen asema. Potimãon assa on enempi seisaketyyppinen. Matka kesti 18 minuuttia ja kulki enimmäkseen maaseutumaiseman halki, oli appelsiinilehtoja ja kaalimaita ja yksi helskutin ison näköinen golfkenttä siihen päälle.

Junaa ootellessa, ei soinut Portimãon asemalla sen paremmin blues kuin fadokaan

Tulihan se sitten lopulta!

Lagos yllätti siinä mielessä, että sehän olikin satama-alueeltaan ihan turistirysä. Rautatieasema on aluetta halkovan joen hiekkarannan puolella, siellä on myös sen näköisiä rakennuksia, että ovat turisteille. Tois pualt jokke on ensin rannassa turistipromenadi täynnä erilaisia tavaroiden ja risteilyjen myyntikojuja, rantsun vieressä keskustan kupeessa söpöjä pieniä aukioita ja niiden ympärillä erilaisia matkailijoiden houkuttimiksi perustettuja putiikkeja ja kuppiloita. Osa oli suljettu niin kuin Portimãossakin, mutta paljon enemmän oli silti elämää kuin täällä turistipaikoissa. Ihan siitä vierestä alkoivat mäelle kiemuraisesti kipuavat pikkukadut, joiden varrella on normiasutusta, sitäkin käytiin vähän ihmettelemässä. Turistiaukiolla sijaitseva vanha kunnantupa on muutettu näyttelytilaksi, jossa käytiin katsomassa taidenäyttelyä, jonka näkeminen ei millään tavalla parantanut elämänlaatua. Mikä lie taiteilijaa niin hirviästi ahistanu... Ostin lohdutukseksi akryylisaalin, kun oli niin kylmäkii, niin henkisesti kuin fyysisestikkii…

Jätsikillä istuessa kateltiin paikallista elämää

Myö mentiin aamujunalla, joka oli perillä yhdeksän maissa ja pois lähettiin jo iltapäivästä, klo 14. Aikaa oli riittävästi siihen haahuiluun, mikä meillä oli lähtiessä mielessäkin. Taidenäyttelyssä käynti oli ainut suunniteltu etappi, muuten siis vaan hortoiltiin. Syömistä vähän mietittiin, mutta jätettiin se sitten kuitenkin Portimãoon. Koska oli turismipäivä, päätettiin syödä turistipaikassa keskustassa. Ruoka oli hyvää, lampaankyljykset parhaita täällä ikinä, mutta myös suhteellisesti ottaen kallista. Jalat mäkikatujen tarpomisesta setsuurina ja massu ruokaa täynnä ei jaksettu kävellä enää takaisin kotiin, vaan hypättiin onnikkaan numero 14, joka tekee keskustan alueella sellaista siksakkia, että oksat pois, ja polveilee sen reitti muutenkin aika eloisasti. Sillä matkustaminen ei siis ole yhtään sen nopeampaa kuin kävely, melkein toisin päin, mutta säästäähän se jalkoja, tietysti!

Assan baarissa, kotiin lähtö lähellä